Manifesti

Melomaaninen manifesti eli tämän sivuston seitsemän kantavaa periaatetta:

I. Harrastan hidasta journalismia

Yksi syy tämän blogin perustamiseen oli se, että halusin kirjoittaa musiikista perusteellisemmin kuin mitä musiikkimediassa, blogeissa ja levyarvioissa yleensä tehdään. Tämä on vastalause tl;dr-asennetta ja kertakäyttökulttuuria vastaan. Kirjoitan mieluummin harvemmin ja perusteellisemmin kuin usein ja pinnallisesti. Pituus ei ole itseisarvo vaan kirjoitan asioista juuri sen verran kuin minulla on niistä asiaa. Yleensä kuitenkin siis hyvin pitkästi.

Olen pseudoakateemikko ja idealisti, joka haluaa politisoida populaarimusiikin. Tavallisen blogitekstin seassa on siis populaaria (ellei jopa populistista!) kulttuurintutkimuksen ja musiikin sosiologian teorioiden väärinkäyttöä. Tai ei tämä mitään tavallista blogitekstiä ole, juttuni muistuttavat ehkä enemmän rönsyileviä esseitä.

II. Pyrin eroon arvostuksista ja ennakkoluuloista

Olen enenevissä määrin sitä mieltä että musiikkia ei ole mielekästä jakaa ”huonoon” ja ”hyvään”. Kaikki musiikki on kiinnostavaa jostain näkökulmasta. Analysoin mieluummin kuin arvotan. Minusta tuntuu jotenkin yksipuoliselta ajatella että vain myönteisiä tuntemuksia minussa herättävä musiikki olisi arvokasta ja merkityksellistä. Myös ”huonon musiikin” aiheuttama inhon tunne on mielenkiintoinen ja tutkimisen arvoinen.

En tietenkään ole vapaa henkilökohtaisista mieltymyksistä, länsimaisesta estetiikkakäsityksestä puhumattakaan. Musiikkimaustani saa kohtuullisen, mutta ei tietenkään tyhjentävän, kuvan lukemalla sarjakuvia tai vierailemalla last.fm:ssä. Pyrin jatkuvasti laajentamaan musiikillisia horisonttejani ja se heijastuu myös kirjoituksiini. Kirjoitan silti nimenomaan musiikista joka herättää minussa ajatuksia, musiikkia josta minulla on sanottavaa.

III. En kirjoita arvosteluja

Koska en pidä musiikin arvottamisesta, en kirjoita kritiikkejä. En koe sitä muutenkaan itselleni läheiseksi tekstigenreksi; niiden suppeus tuntuu ruokkivan kielellisiä kliseitä. Levyarvostelujen oletuksena on, että albumit ovat musiikin tärkein ilmenemismuoto ja että niistä on muodostettavissa yksiselitteinen selvä mielipide. Nämä oletukset kuitenkin rajoittavat ilmaisuani liikaa enkä koe että niiden kautta voin tehokkaasti kirjoittaa. Musiikki voi kuitenkin aiheuttaa keskenään ristiriitaisia reaktiota, joko samanaikaisesti tai eri aikoina – ”lopullisen” mielipiteen muodostaminen levytyksestä olisi siis epärehellistä. Kritiikistä blogikirjoittamisen formaattina (ja sen ongelmallisuudesta) ovat hyvin kirjoittaneet mm. Jussi Mäntysaari ja Anitta Kiviranta. Laajemmin musiikkikritiikistä ja sen nykyisistä ongelmista on kirjoittanut Luca Gargano. Keikka-arvostelujen osalta suurempi ongelma on kenties arvostelujen kirjoittamisen harhaan johtava luonne: jos katson keikkaa kritiikki mielessä, en pysty keskittymään oleelliseen ja koko keikkakokemus menee minulta ohi.

Kritiikin voi myös nähdä kuluttajatuotteiden arvosteluna, mikä minusta vasta vieraalta tuntuukin. Musiikki ei ole tuote jota kulutetaan, enkä minä ole asiakaspalvelija. Levykritiikkien epämiellyttävin ominaisuus on tietysti numeroarvosana. Silloinkin kun sellaista ei anneta, kritiikit kirjoitetaan arvosanan muotoon. Se arvosana vain on sanallinen ja pitempi, joskus jopa ristiriidassa numeroarvosanan kanssa. Musiikin merkitystä ei voi tuolla tavalla arvioida numeroilla, vaikka musiikki teoreettisesti onkin pelkkää matematiikkaa.

IV. En anna arvosanoja, mutta teen listoja ja tilastoja

Numeroista on kuitenkin paljon iloa ja hyötyä, varsinkin kun on kyse ison tietomäärän käsittelystä: esimerkiksi Rate Your Musicin yhteisöllisesti muodostuneet arvosanojen keskiarvot ovat minusta paljon luotettavampia kuin yhden kriitikon arvosana. RYM:ssä arvostelevat toki amatöörit ja sielläkin arvosanoihin vaikuttaa perin epäilyttävät taustamotiivit, mutta on sillä silti enemmän painoarvoa kuin yksittäisen ihmisen mielipiteellä, oli hän sitten kuinka kova ammattilainen hyvänsä.

Teen kyllä listoja ihan oman subjektiivisen näkemyksenikin pohjalta, esimerkkinä Vuoden parhaat levyt -listat vuodesta 2007 lähtien ja Elektroninen Top 100 (vaikka jälkimmäinen lista vaikuttaakin hyytyneen, se kyllä jatkuu aikanaan!). ”Objektiivisempaa” tilastointia olen tehnyt mm. Soundin kansikuvista.

Bloggausten lisäksi täällä on tarjolla omia DJ-soittolistojani ja tilastoja suomalaisten goottiklubien soittolistoista sekä omasta Synkkää ja kohtalokasta -ohjelmastani joka pyöri 2007-2008 joensuulaisella Oi FM -radiokanavalla.

V. En erottele ”musiikillisia” ja ”ulkomusiikillisia” asioita toisistaan.

Uskon että musiikki tapahtuu ensi sijassa kuulijan aivoissa, joten musiikin kokemiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin äänentoistolaitteistoista tai soittimista lähtevä aaltoliike. Varsinkin populaarimusiikki on osa samaa massamediaa kuin joukkotiedotusvälineet, joten monet ”ulkomusiikilliset” asiat vaikuttavat musiikin kokemiseen. Esimerkiksi visuaalinen imago, haastattelut ja musiikin sosiaalinen konteksti vaikuttavat omaan kuunteluuni ja on vähintään yhtä kiinnostavaa kuin ne äänetkin. Ei minulla edes ole varsinaisia valmiuksia analysoida teoksia musiikinteoreettisesti.

VI. En usko tekijänoikeuksiin

Asia on tietysti monimutkainen ja kärjistän tahallani. Tässä yhteydessä tämä kuitenkin tarkoittaa lähinnä sitä, että sivuston sisältöjä saa käyttää vapaasti. Lähteen mainitseminen kuuluu tietenkin silti hyviin tapoihin. Olen käsitellyt aihepiiriä tagien tekijänoikeudet, piratismi ja verkkojakelu alla. Kunnioitan kuitenkin erilaisia näkemyksiä ja toisten tekijänoikeuksia sen verran, etten esimerkiksi jaa täällä musiikkitiedostoja luvattomasti. Paitsi tietysti jos se on laittomuudestaan huolimatta sosiaalisesti täysin hyväksyttyä, kuten YouTube-videot.

VII. En usko manifesteihin

Kaikki ohjelmanjulistukset kääntyvät itseään vastaan kun niitä aletaan noudattaa orjallisen dogmaattisesti ja itseisarvona. Edelliset kuusi periaatetta ovat suuntaa-antavia, sekä itselleni että lukijalle, mutta rikon varmasti niistä suunnilleen jokaista vastaan jos siltä sattuu tuntumaan. On hyvä myös muistaa, että blogissa on tekstejä vuodesta 2008 lähtien: sen jälkeen on moni mielipide muuttunut joten eri aikoina tehdyt bloggaukset voivat jopa olla ristiriidassa toistensa kanssa, tästä manifestista puhumattakaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.