Kuunteluhaasteen viikoilla 25-26 kuunnellaan taas levyjä kansien perusteella. Kirjastostani löytyi kaksi kattavaa levynkansikirjaa, Michael Ochsin 1000 Record Covers ja Nick De Villen Album – Classic Sleeve Design, joista lähdin etsimään kuunneltavaa. Ensimmäisenä vuorossa on ”erityisen vastenmielinen levynkansi”, vaikka se onkin mielestäni aika liioiteltu ilmaisu tässä yhteydessä. Oli kuitenkin pakko valita kuunneltavaksi Millie Jacksonin livelevy Back to the S**t! (1989), koska olen useasti ihmetellyt että mitä tämän levyä nimetessä ja kantta kuvatessa on oikein ajateltu.
Ei ollut mitään hajua millaista musiikkia tämän näköiseltä levyltä löytyy, mutta Jacksonin urasta lukiessa myös tämän olemassaolo alkaa vaikuttaa ihan ymmärrettävältä. Musiikki on suhteellisen kilttiä soulia, mutta hänen live-esiintymistensä tavaramerkkinä ovat olleet räävittömät stand up -henkiset välispiikit. Wikipedia yksinkertaistaa syyksi pelkän huomiohakuisuuden, mutta kai taustalla on jotain muutakin ollut aikonaan 1970-luvulla.
Spoken wordilla onkin niin iso rooli levyllä, että kaikki raidat eivät edes sisällä musiikkia. Love Stinks on puolestaan An Imitation of Love -kappaletta saumattomasti seuraava monologi, jonka taustalla bändi jammailee. Oikeastaan suurin osa levystä on puhetta, ei laulua. Se onkin siis käytännössä sekoitus komediaesitystä ja konserttia.
Osa biiseistä on ihan menevää soulia, kuten Hot! Wild! Unrestricted! Crazy Love, mutta sitten mukana on myös raivostuttavan smootheja slovareita muovisilla kasarisoundeilla. Eikä Jacksonin alatyylinen huumorikaan oikein iske mulle. Muffle That Fart -niminen raita esimerkiksi on kirjaimellisesti Jackson neuvomassa miten vaimentaa pierunsa. Voisi siis tosiaankin sanoa, että tämä kansi kuvaa levyn sisältöä hyvin, eikä se oikeastaan ole millään mittapuulla epäonnistunut, vaikka se tiuhaan pääseekin kaiken maailman ”huonoimmat levynkannet” -listoille. Tällainen tyyli ei vain vetoa muhun yhtään.
Millie Jackson: Back to the Shit (RCA, 1989)
25. musahaasterasti: Erityisen vastenmielinen levynkansi
Mistä: Spotifysta