Soittolistojen esittely

Tältä sivulta löytyvät esittelyt tekemiini Spotify-soittolistoihin. Osa näistä on nopeasti kokoon roiskaistuja pitkiä listoja sattumanvaraisessa järjestyksessä, jotkut hyvin tiiviitä ja järjestykseltään pitkälle mietittyjä. Teemat vaihtelevat aikakaudesta ja musiikkityylistä yksittäisiin musiikkiteknologioihin ja lyriikoiden aihepiireihin.

00-luvun supereklektiset pophelmet

Pitkä listaus 00-luvun suosikkikappaleistani jotka löytyvät Spotifysta. Järjestyksessä olen tavoitellut eräänlaista tyylillistä ja genrenmukaista etenemistä. Samantyylisiä kappaleita on siis peräkkäin, jotta kuuntelukokemus olisi mahdollisimman sulava. Kerralla kukaan tätä ei tietenkään jaksa kuunnella. Asetin luonnollisesti rajaksi yhden biisin per artisti tai yhtye. Otsikko sitten on rankkaa sarkasmia. Popin osalta, ei eklektisyyden.

Auto-Tune Shitlist

Nimensä mukaisesti tämä on melkoinen paskalista. Eivät nämä kaikki ihan kammottavia kappaleita ole, mutta tarkoituksenani on koota tähän kamalimpia esimerkkejä auto-tune -teknologian väärinkäytöstä. Koko juttu oikeastaan lähti siitä että halusin pysyä kärryillä tämän hetken (2010) radiohiteistä ja huomasin että nehän on kaikki pilattu viimeistään auto-tunella! Järjestys on vähän mitä sattuu, jotenkin yritin laittaa samantyylisiä biisejä lähelle toisiaan. Ei se järjestys tosin niin tärkeä voi olla kun kuulemastaan ei muutenkaan ole tarkoitus nauttia.

Dance Punk

Yleensä kun löydän jonkin kiinnostavan uuden genren, etsin Wikipedian, last.fm:n tai Rate Your Musicin kautta keskeisimmät siihen liitetyt artistit ja levyt. Luotan näihin kaikkein eniten, koska ne on koostettu suurella joukolla harrastajien toimesta, toisin kuin institutionaalisen median elitistiset parin journalistin mielipiteisiin perustuvat näkemykset. Sitten kasaan näistä teoksista valtavan Spotify-listan jonka laitan shufflelle ja painan parhaalta kuulostavat kappaleet ja artistit mieleeni. Joskus kuitenkin käyn suoraan ”olennaisuuksiin” ja selvitän yksittäiset edustavat näytebiisit, kuten tein dance-punkin kohdalla.

Kieltämättä kun kasaa soittolistaa itselleen vielä tuntemattomasta genrestä, yksittäisten kappaleiden valinta on melko sattumanvaraista ja nojaa helposti määrällisiin kriteereihin, siihen mitä biisiä on Spotifyssa eniten kuunneltu. Uskon silti että pieni huolimattomuus ajaa asiansa, koska silloin voi myös välttää vakiintuneen kaanonin mukaisia biisivalintoja. Jos vertaan dance punk -konkariin, soittolistani on luultavasti ”harhaoppisempi”, jolloin en ole sementoimassa yhtä ainoaa oikeaa, ”truea” käsitystä genrestä.

Kun Briteillä oli art punk ja post-punk, amerikkalaisilla oli No Wave ja dance-punk. Tätä ensimmäistä tanssipunkin aaltoa edustaa soittolistallani vain neljä ensimmäistä bändiä. Ei niitä välttämättä hirveästi enemmän silloin edes ollut olemassa koska levytyksiä katsoen tämä aalto oli varsin lyhyt. Sitten 2000-luvun New Yorkissa syntyi kova kaupungin ug-historian uudelleenherättely, garage rock revivalin ja muun sellaisen myötä, ja samalla herätettiin henkiin myös dance punk. Tätä uuta polvea edustaa valtaosa myös soittolistan biiseistä. Tällä kertaa dance punkia ruvettiin kyllä tekemään myös Kaliforniassa, Britanniassa ja varmaan muuallakin. Se, kuinka paljon näillä kahdella aallolla on lopulta tekemistä toistensa kanssa, jää kuulijan arvattavaksi!

Discotheque Necronomicon: A Lovecraft/Simon Tribute

H.P. Lovecraftin kauhu on ollut minulle hyvin inspiroivaa lukemista, ja niin myös useille muusikoille. Tämä soittolista koostuu Lovecraftin töistä voimakkaita vaikutteita ottaneista kappaleista, sekä nimimerkki Simonin ”feikki”-Necronomiconiin perustuvista biiseistä. Jälkimmäiset eivät siis ole puhdasoppisesti osa Lovecraft-kaanonia, mutta tuolla teoksella on kuitenkin ollut liian iso vaikutus populaarimusiikkiin, jotta olisin voinut jättää kyseiset biisit pois. Soittolista on hyvin poikkeuksellisesti yhdistelmä sattumanvaraisuutta ja aakkosjärjestystä. Genre on yleensä tietysti jotain äärimetallia, mutta yritin parhaani mukaan sisällyttää mukaan myös muita tyylejä. Soittolistalle nimen antanutta kappaletta ei valitettavasti ole Spotifyssa.

Discotheque Panopticon: Soundtracks for a Control Society

Teemasoittolista länsimaisesta valvontayhteiskunnasta. Kuten loistava tv-sarja The Prisonerkin havainnollistaa, ihmisyhteisöjen hallinta ja valvonta edellyttää numeroita ja matematiikkaa. Massat pysyvät sitä paremmin hallinnassa, mitä tarkemmin heidän kuluttamiskäyttäytymistään tilastoidaan ja ennustetaan. Se on paljon tärkeämpää kuin suora turvallisuuspalveluiden suorittama valvonta, joka sekin on toki olennaista.

Myöhäiskapitalismissa ihmiseltä odotetaan puhtaan matemaattista ja ennustettavaa käytöstä: peliteorian mukaista rationaalista toimintaa. Laskentatehon kasvaessa yhteiskunta on muuttunut yhä matemaattisemmaksi. Jokaisen yksilön oletetaan toimivan kuin robotti, täsmällisesti tehtäväänsä ohjelmoitu ratas tuotantokoneistossa. Ei siis aito yksilö. Parhaiten tätä käytännössä havainnollistaa juurikin tämä ihana kamala Facebook, lihaksi tullut panopticon, jossa koko inhimillinen ja sosiaalinen toiminta pelkistetään klikkaus- ja tykkäysdataksi.

Itseoikeitetusti soittolista alkaa kaiken tämän 36 vuotta sitten profetoineella Kraftwerkin The Robotsilla. Listalla on nimestä huolimatta myös pari suomenkielistä biisiä. Sitä voi myös pitää omana ääniraitanani Adam Curtisin dokumenttiin All Watched Over by Machines of Loving Grace (2011), joka tiivistää nämä ajatukset paljon paremmin kuin itse osaan.

Electronic Top 500 (a playlist in progress)

Tämä soittolista on keskeneräinen, koska se on osa Elektroninen Top 100 -listausprojektiani. Keskeneräisyys ei siis haittaa mitään koska listakaan ei ole vielä valmis. Tämä toimii eräänlaisena juttusarjan oheismateriaalina eli päivittyy samaa tahtia kuin blogikin.

Mukaan on tarkoitus saada sadan listatun sijoituksen lisäksi melko kattavasti juttusarjassa muutenkin mainittuja kappaleita, ainakin jos ne ovat olennaisia elektronisen musiikin historian kannalta. Näistä sivumaininnoista yritän saada kasaan siis ne n. 400 kappaletta jotka eivät päässeet itse listalle. Spotifyssa ei luonnollisesti ole läheskään kaikkia blogissa mainituista kappaleista, joten puutteita kompensoidaan sitten muulla. Kuka tietää milloin juttusarja/soittolista on valmis!

Epäsosiaalinen media populaarimusiikissa

Some-aiheisesta musiikista koostamani soittolista, jonka biisijärjestyksessä olen kiinnittänyt erityistä huomiota vastakkainasetteluun: vanhojen kalkkisten luddiittinen some-kritiikki yhdistyy selfie-nuorisomusiikkiin.

Eurosceptic’s Guide to Populist Music

Eräänlainen sisar kolme vuotta vanhalle A Requiem to the Euro -miksaukselleni, joka sisältää joitakin samoja biisejä. Tässä on kuitenkin fokuksena Eurooppa laajempana kulttuurisena ideana, eikä niinkään EU ja euro globaalikapitalismin kätyreinä. Listalla onkin vain yksi biisi, jonka nimessä ei mainita koko maanosaa. Mukana siis kappaleita jotka käsittelevät Eurooppaa jostain näkökulmasta kriittisesti, jotkut hieman myönteisestikin – mitään kantavaa poliittista agendaa ei taustalla ole.

Female Pioneers of Electronic Music

Tämän bloggauksen oheen tehty soittolista kokeellisen elektronisen musiikin naispuolisista edelläkävijöistä. Biisit ovat siinä järjestyksessä missä artistit/säveltäjät tulevat ensimmäistä kertaa puheeksi bloggauksessa.

Flood Land – A Mark Ellis Chronology

Flood (s. Mark Ellis) on yksi suosikkituottajistani. Tarinan mukaan Ellis oli uransa alkuaikoina studioavustaja, jonka tehtäviin kuului lähinnä kahvin kaataminen. Tähänkin tehtävään hän suhtautui niin ylitsevuotavalla intohimolla että kahvia tuli mukiin aina liikaa, mistä seurasi kahvin tulviminen yli äyräiden. Ja hänen taitelijanimensä.

Äänisuunnitelijana, miksaajana ja tuottajana Flood on ollut mukana varsin monessa viimeisen kolmen vuosikymmenen merkittävässä pop- ja indielevyssä. 1980-luvulla hän puuhasteli lähinnä Mute Recordsin artistien kuten Nick Caven, Erasuren ja Nitzer Ebbin kanssa, kunnes 1990-luvulla siirtyi isompiin nimiin, aina Depeche Modesta PJ Harveyhin.

Tunnetuinta Floodin yhteistyö on ollut U2:n kanssa The Joshua Treestä (1987) lähtien. Tuolla levyllä hän toimi vielä varsinaisiksi tuottajaksi merkittyjen Brian Enon ja Daniel Lanoisin avustajana, mutta nousi itse päävastuuseen Zooropa-levyllä (1993). Flood oli mukana tekemässä myös monia muita tuon vuosikymmenen menestyslevyjä, kuten Nine Inch Nailsin The Downward Spiral (1994) tai Smashing Pumpkinsin Mellon Collie and the Infinite Sadness (1995). Taiteellisen huippunsa Flood saavutti mielestäni tuotantoyhteistyöllään Alan Wilderin kanssa Depeche Moden levyillä Violator (1990) ja Songs of Faith and Devotion (1993).

Vuosikymmenen lopulla hän tuntuu hieman kadonneen julkisuudesta, kunnes palasi parrasvaloihin kun Killersin ja Editorsin kaltaiset uudemmat bändit lähtivät hakemaan retrosoundia Floodin tavaramerkiksi muodostuneesta synteettisten ja orgaanisten soundien saumattomasta yhteenliittämisestä.

Soittolista on suunnilleen kronologinen, alkaen ensimmäisestä Floodin tuotantokrediitistä The Associatesin kappaleella Tell Me Easter’s On Friday (biisi on sittemmin poistettu Spotifysta; samasta syystä muutkin näistä soittolistoista saattavat toimia huonommin kuin alunperin – en todellakaan tarkista päivittäin jokaiselta soittolistaltani mitä biisejä Spotifysta sattuu sillä hetkellä löytymään) ja päättyy vuonna 2011 julkaistuihin The Pains of Being Pure at Heartin ja Glasvegasin levyihin. Pohjalla on teemasta tekemäni radio-ohjelma, mutta tämä on sitä laajempi soittolista. Listassa on toisaalta myös merkittäviä Spotifyn puutteita kutenPlacebo tai Cabaret Voltaire.

Goottiklubien soitetuimmat kappaleet 2000-2009

Koostin soittotilastoista myös Spotify-soittolistan. Mukana on 89 sadasta soitetuimmasta kappaleesta. Ne ovat sijoituksen mukaisessa järjestyksessä. Tätä kuuntelemalla saa mielestäni melko hyvän yleiskuvan siitä mitä suomalaisilla goottiklubeilla soi viime vuosikymmenellä.

Goottiklubien soitetuimmat kappaleet 2010-2011: Nousijalista

Tämä on edellistä vastaava soittolista vuosilta 2010-11, paitsi että absoluuttisen soittomäärän sijaan tässä järjestyksen on määrännyt se, kuinka paljon kappaleet ovat prosentuaalisesti lisänneet soittomääriään vuosina ’10-’11 verrattuna vuosiin 2000-2009. Pohjana on top 30 -lista, josta olen jättänyt pois ennen 2000-lukua julkaistut kappaleet sekä tietysti kappaleet, joita ei Spotifysta löydy.

Nostalgiatrippi (1990-luku, 2000-2003, 2003-2005, 2006-2007, 2008-2011)

Tämä on viisiosainen soittolista jonka ympärille koostin Melomaanikon nostalgiatrippi -juttusarjan. Tarkoituksena oli siis kartoittaa musiikkimakuni kehittymistä kronologisesti ja autobiografisesti. Tarjolla kaikkea vanhimmista suosikeista tuoreisimpiin löytöihin.

Rhythmic & Power Noise

Rhythmic noisea esittelemään tekemäni soittolista. Tämä on sen verran marginaalinen genre, että Spotifyn avulla ei voi kovin hyvää kokonaiskuvaa genrestä antaa, mutta yritin parhaani. Biisit ovat suunnilleen kronologisessa järjestyksessä. Lisätietoja genrestä ja taustatietoja tästä soittolistasta bloggauksessa Rytmistä vai voimakasta melua?.

Rolling Stone Top 500 Songs of All Time

Tässä on esimerkki massiivisesta soittolistasta jota ei ole tarkoituskaan kuunnella kokonaan kerralla eikä välttämättä edes järjestyksessä. Itse tosin olen kuunnellut sen noin parin viikon pituisena ajanjaksona juuri tässä järjestyksessä. Lista perustuu Rolling Stone -lehden vuonna 2004 julkaisemaan ja 2011 päivittämään listaan 500:stä maailman parhaasta kappaleesta, tässä tapauksessa käänteisessä järjestyksessä, ”countdown”-tyyliin.

Spotifystä löytyi nyt jo 454 kappaletta, puuttumaan jäi siis vain 46 kun alunperin niitä puuttui 69. Pääosin nämä ovat niitä tunnettuja Spotifyn puutteita: The Beatles, Led Zeppelin, Pink Floyd, AC/DC ja Metallica (12.12.2012: mahdottomasta tuli totta ja Metallicaa voi kuunnella Spotifyssa!). Bob Dylania on taas vaihteeksi kuunneltavissa, mutta kuka tietää kuinka pitkään.

Koostin tämän alunperin koska halusin täydentää sivistystäni ns. rock-klassikkojen suhteen. Sattuikin niin, että ihastuin Phil Spectorin tuotoksiin juuri tämän soittolistan ansiosta. Soittolistaa kannattaakin kuunnella valikoiden. Suosittelen niiden kappaleiden ottamista kuunteluun, joista ei ole ikinä kuullutkaan. Niin se musiikillinen horisontti laajenee.

Saturnalia 2010

Talvipäivänseisauksen kunniaksi vuonna 2010 koostamani soittolista ajankohtaan sopivista kappaleista. Kyse on siis tietysti vain omista mieltymyksistäni ja assosiaatioistani. Minulle nämä ovat teemabiisejä, muut eivät välttämättä koe samoin. Panostin soittolistaa tehdessäni myös toimivaan biisijärjestykseen ja eheästi etenevään tunnelmaan.

Saturnalia 2011

Sama kuin edellisessä, paitsi vuotta myöhemmin. Täytyy myöntää, että kokonaisuus ei ole läheskään yhtä sulava ja toimiva, mutta ainakaan siinä ei ole yhtään samaa kappaletta kuin vuotta aiemmin.

Saturnalia 2012: The Mayan Calendar Edition

Vuoden 2012 talvipäivänseisaukseen liittyy paljon enemmän myyttejä kuin minkään muun vuoden, joten en tietenkään voinut vastustaa kiusausta muuttaa hieman teemaa täksi vuodeksi. Yleisin harhakäsitys tämän joulukuun 21. päivän merkityksestä on tietysti se että mayat ennustivat maailman loppuvan silloin. Eivät ennustaneet: 21.12.2012 on merkittävä päivä heidän kannaltaan vain siksi että heidän ajanlaskunsa siirtyy silloin uuteen maailmankauteen. Yksi heidän käyttämiensä aikayksikköjen nimi oli baktun, joka koostuu vajaan 400 vuoden jaksoista. Jokaisessa maailmankaudessa baktuneita on 13 (5125 vuotta), kunnes uusi maailmankausi alkaa. Mayojen mytologian mukaan heidän (ja meidän) maailmansa oli kolmas ja neljäs alkaa nyt. Loppu on uuden alku.

Todistusaineiston puute ei tietenkään ole estänyt ihmisiä kehittelemästä kaikenlaisia maailmanlopun skenaarioita tälle ajankohdalle, kuten esimerkiksi Nibirun törmääminen maapalloon, timewave zeron saavuttaminen tai vesimiehen ajan alkaminen. Soittolistalle pääsi siis vain kappaleita joiden nimi tai sanoitus viittaa suoraan ilmiöihin jotka liitetään tähän yhteen ja ainoaan päivämäärään. Mikä tahansa maailmanloppu ei kelpaa, ja siksi soittolistasta tulikin aika suppea. Mutta ainakin sen sitten jaksaa kuunnella kerralla loppuun! Genreinä lähinnä metallia ja psytrancea, mutta mukana on muunikintyylisiä hajabiisejä.

Saturnalia 2013: The Unpopular Edition

Vuonna 2013 kuuntelin ennätyksellisen paljon klassista, joten myös Saturnalia-soittolistana teemana oli taide- ja kansanmusiikki, painopisteenä keskiajan ja renessanssin kirkkolaulu. Normaalista poiketen tässä on siis nyt aika paljon johonkin kristilliseen juhlaan kuuluvaa tematiikkaa, mitä pyydän anteeksi.

Saturnalia 2014: The Early Music Edition

Kristillisellä linjalla ja vanhaan taidemusiikkiin painottuen jatkuu Saturnalia-traditio myös vuonna 2014. Nyt keskiössä on ehkä ennen kaikkea kuitenkin barokkimusiikki.

Schattenin soitetuimmat

Tällä soittolistalla ovat järjestyksessä kaikki ne Schattenissa soitetut biisit jotka soitettiin vähintään 7 kertaa. 40 näistä 44 kappaleesta löytyi Spotifysta.

The Best of Gothic Rock

Tämän soittolistan tein ensisijaisesti jakaakseni tietämystäni toisten kanssa, enkä kartuttaakseni omaa tietämystäni ja löytääkseni uutta hyvää musiikkia. Spotifyn valikoimasta löytyy yllättävän hyvin goottirockin klassikkobändejä, mutta kappalevalinnoissa piti tehdä paljon kompromisseja. Järjestyksessä olen pyrkinyt jonkinlaiseen draaman kaareen ja siihen että peräkkäiset kappaleet todella sopivat keskenään yhteen.

The History of Mellotron

Eräänä maaliskuisena iltana vuonna 2010 innostuin mellotronin, tuon legendaarisen progesoittimen, historiasta joten piti ryhtyä kaivelemaan internetiä saadakseni lisää selvää tuon soittimen käytöstä. Wikipedian ja Planet Mellotronin kautta löysinkin listauksia keskeisistä mellotronia käyttävistä kappaleista ja Spotifyn rajoitusten puitteissa kasasin ne sitten tähän. Rajoituksista mainittakoon esimerkiksi King Crimsonin ja Pink Floydin puute, mikä sekin on aika kohtalokasta koska ne lukeutuvat maineikkaimpiin mellotronin käyttäjiin.

Soittolistalla on toki hieman muutakin kuin progea, mutta genren ominaispiirteiden mukaisesti kappaleet ovat aika pitkiä ja koko soittolistakin sitten levähti yli nelituntiseksi. En tätä muutenkaan ole kertakuuntelua varten suunnitellut ja järjestyskin on kronologinen. Onhan nimikin ”the history of” eli tavoitteena on ollut jonkinlainen dokumentaarinen esitys soittimen käytön historiasta ja kehityksestä. Tarkoituksena on ollut sivistää itseäni. Tässä olikin melkoinen taustatyö sitten, koska piti mahdollisuuksien mukaan selvittää kappaleiden levytysajankohta – julkaisuaikahan on toissijaista! Mutta jos levytyksestä tai julkaisupäivästä ei löytynyt tietoa netistä, täytyi sitten tyytyä summittaisuuteen.

Soittolistan itseäni sivistämään tarkoitettu funktio toteutuikin hienosti koska nyt esimerkiksi tiedän sen, että Bee Geesillä on hyviäkin kappaleita. Myös The Moody Bluesin mahtipontinen äänimaisema teki minuun vaikutuksen. Näihin bändeihin onkin siis ehdottomasti tutustuttava tarkemmin. Enkä tarkoita Bee Geesin kuuluisinta discotuotantoa – tykkään kyllä funkista ja discosta mutta Bee Geesin siloiteltu äärikaupallinen soundi menee jo vähän liian pitkälle – vaan sitä 60-luvun lopun psykedeelisesti sävyttynyttä soft popia.

Trip-Hop Essentials 1988-1998

Kun aikoinani kirjoitin vanhaan blogiini Massive Attackin Mezzanine-levystä, piti tehdä hieman taustatutkimusta ja siinäkin oli apuna Wikipedia, aiheeseen vihkiytynyt nettisivusto Trip Hop Music sekä All Music Guiden essee aiheesta. Sekä tietysti Spotify, jossa pääsi käsiksi itse asiaan eli musiikkiin. Tuloksena oli tällainen puolentoista tunnin summittaisen kronologinen soittolista trip hopin ensimmäisestä vuosikymmenestä. Levytysajankohtia en sentään tätä listaa varten selvittänyt, kronologia perustuu julkaisuvuosiin. Eräänlainen historiallinen näkökulma oli siis tässäkin keskeinen eikä musiikin soljuvuus ollut yhtä tärkeä prioriteetti kuten esimerkiksi goottirock-soittolistassa.

Vuoden 2010 parhaat biisit

Valitessani vuoden parhaita levyjä, olen viime vuosina tehnyt siihen oheen myös Spotify-soittolistan vuoden parhaista biiseistä. Osa musiikista kun on hyvin albumikeskeistä ja osa taas kappalekeskeistä. Listaamalla pelkästään jompaa kumpaa ei voi kunnolla tiivistää mitään musiikkivuotta. Sitä ei voi kuitenkaan korostaa liikaa että tämä on lista vuoden parhaista biiseistä jotka löytyvät Spotifysta. Siellä ei ole kaikki maailman musiikki, tämä on vain yhden palveluntarjoajan ehdoilla tehty näyte musiikkivuodesta 2010.

Vuoden 2011 parhaat biisit

Sama kuin edellä, mutta vuonna 2011 julkaistuja biisejä. Olen yrittänyt järjestää kappaleet sellaiseen järjestykseen, että tyylimuutokset eivät ole liian radikaaleja. Melko sekava soittolista tästä kuitenkin tuli, koska mukana olevien musiikkityylien kirjo on niin valtava. Vuoden 2011 parhaat albumit on listattuna täällä.

Vuoden 2012 parhaat biisit

29 vuoden Spotifyn valikoimien parasta vuonna 2012 julkaistua biisiä. Säännöt kuten aiemminkin: yksi biisi per artisti, vain aiemmin julkaisemattomia biisejä, järjestys valittu genren ja flow’n mukaan.

Vuoden 2013 parhaat biisit

Tällä kertaa vuosilista vähän paisui. Mukana myös ainakin yksi jo vuonna ’12 julkaistu biisi CocoRosielta. Se on kuitenkin albumilta joka julkaistiin vasta tänä vuonna, enkä nyt vain malttanut jättää noin hienoa biisiä pois! Rikoin sääntöjä ottamalla mukaan myös PMMP:ltä kappaleen joka on julkaistu (eri versiona) aiemminkin.

Listaa voi melkeinpä pitää vuoden parhaiden biisien Top 40 -listana, jolta on jätetty pois kaksi suosikkibiisiä joita ei löydy Spotifysta (Edward Ka-Spelin One Big Happy Family ja Pekko Käpin Sonja). Soittolistan sujuvuus vaikutti valintoihini siinä määrin, että jos en osannut valita suosikkibiisiäni joltain levyltä, valitsin ehdokkaista sen joka sopi parhaiten soittolistalleni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.