56. ikonisin video: JVG – Huominen on huomenna (2014)

Vieraileva artisti: Anna Abreu
Ohjaus: Joonas Kenttämies
Ladattu YouTubeen: 6.2.2014
Näyttökertoja: 12 583 835 (18.6.2019)

JVG feat. Anna Abreau - Huominen on huomenna (kuvankaappaus musiikkivideosta)

Ulkomaille suuntautunut kuvausmatka on Suomessa ollut perinteisesti merkki siitä, että nyt ollaan maan pop-eliittiä. Dingomanian aikana musiikkivideo oli vielä niin vieras konsepti Suomessa, että tämä tarkoitti ainoastaan Kerjäläisten valtakunnan kansitaiteiden kuvaamista Marokossa vuonna 1985. 2010-luvulla tilanne on täysin toinen: tällä listalla ulkomaille on tähän menessä ehditty matkustaa jo Haloo Helsingin ja Cheekin mukana. Jäljellä on vielä kaksi ulkomailla kuvattua videota, joita en tässä spoilaa. Silti 15 kotimaista videota tällä listalla on kuvattu Suomessa, ja vain 6 ulkomailla, joten mikään ikonisuuden takuu se ei suinkaan ole.

Myös Robin kävi ensimmäistä kertaa ulkomailla kuvaamassa uusimman I’ll Be With Youn -videonsa. Bangkokiin piti mennä hakemaan suuren maailman meininkiä kun kerran laulukieli vaihtui englanniksi ja kunnianhimot kansainvälisemmiksi. Mainitsin Robinin tässä vielä erikseen, koska Huominen on huomenna huokuu sitä samaa ”uutta” ja huoletonta positiivisuutta kuin Packalén. Ja toisaalta se on Anna Abreulle samanlainen käännekohta kuin I’ll Be With You Robinille – sillä erotuksella että Abreu vaihtoi laulukielensä englannista suomeksi. Näyttävän videon tekeminen tällaisissa uran taitekohdissa on hyvin tärkeää, koska erityisesti silloin artisti tarvitsee huomiota. Tapa jolla tanssijat väistyvät Abreun edestä hänen ensimmäisessä säkeistössään onkin kertakaikkisen täydellinen tapa esitellä uudistunut artisti.

Biiseillä ja videoilla vieraileminen onkin erinomainen tapa artisteille esitellä itsensä uudelle yleisölle ja harva on onnistunut siinä yhtä hyvin Abreu. Edellisenä syksynä hän oli ollut mukana Vain elämää -sarjan kakkoskaudella ja esitellyt itsensä suomeksi laulavana artistina. Vuonna 2014 häneltä tuli vielä toistaiseksi viimeinen englanninkielinen levy V, mutta Huominen on huomenna pohjusti kielen vaihtoa erinomaisesti jo ennen sitä, ja lisäksi Abreu esittelee kansainvälistä taustaansa laulamalla lyhyesti myös espanjaa ja toista äidinkieltään portugalia.

Visuaalisella puolella Abreu pukeutui aiempaa aikuisemmin (eli paljastavammin) ja eniten musiikkivideossa ihmisiä puhuttikin aikoinaan se, onko ruudussa näkyvä uikkaripeppu todellakin Abreun. Tasapuolisuuden nimissä videossa vilahtaa myös hyvin lyhyesti joku melkein kirjaimellisesti puun takaa ilmestyvä mies pelkissä Calvin Kleinin alushousuissa. Paljon seksi-ikoniksi ryhtymistä tärkeämpää videossa (ja siinä Vain elämäässä) on kuitenkin se, että ainakin omassa mielessäni erittäin geneerisestä pop-laulajasta tuli sen myötä aidolta ja persoonalliselta vaikuttava artisti. Muodon vuoksi on varmaan mainittava, että videolla esiintyy myös joku JVG, mutta tällä kertaa feattaaja varastaa show’n suvereenisti.

Video toimii niin hyvin erityisesti siksi, että se näyttää ihan siltä miltä biisi kuulostaa. Kuvauspaikat sopivat täydellisesti biisin rentoon ja huolettomaan kesälomafiilikseen. Pimeään yöhön jatkuvia bileitä kuvaava video visualisoi täydellisesti lauseen ”huominen on huomenna vaikka oltais jo sen puolella”.

57. ikonisin video: Katy Perry – Dark Horse (2014)

Ohjaus: Matthew Cullen
Ladattu YouTubeen: 20.2.2014
Näyttökertoja: 2 585 067 996 (7.6.2019)

Katy Perry - Dark Horse (kuvankaappaus musiikkivideosta)

Jatketaan vielä vähän kulttuurisesta appropriaatiosta. Harva YouTube-ajan artisti on harrastanut sitä yhtä systemaattisesti kuin Katy Perry. Hän on mm. pukeutunut geishaksi ja käyttänyt afroamerikkalaista hiustyyliä. Dark Horsessa ”inspiraation” lähteenä on muinainen Egypti, mutta onko edes mahdollista approprioida kulttuuria jota ei ole enää olemassa? Voi tietysti ajatella että sekin on nyky-Egyptin kulttuurista perintöä, eikä vapaata riistaa länsimaalaisille.

Tietyllä tapaa video on aineeton versio siitä kuinka eurooppalaiset ryöväsivät egyptiläisiä muinaismuistoja omiin museoihinsa. Eivät ne olleet osa silloista elävää egyptiläistä kulttuuria, mutta eivät ne ainakaan eurooppalaisille silti kuuluneet. Egyptologit ovat kyllä kehuneet tätä videota historiallisista yksityiskohdista ja mahdollisesta Egypti-innostuksen herättämisestä, mutta toisaalta hekin ovat olleet amerikkalaisia.

Biisissä ja videossa olisi tarkoitus olla voimaannuttava teema, ja kyllä minullekin tulee aina kylmiä väreitä kun Perry nousee biisin kliimaksissa pyramidin huipulle ja levittää siipensä kuin Egyptin Isis-jumalatar. Yritys kritisoida patriarkaattia kääntyy kuitenkin valkoisen ihmisen kulttuurisen etuoikeuden pönkittämiseksi. Perryn esittämän ”Katy Patran” olisi tarkoitus olla itsenäinen nainen, joka ei tarvitse miestä elääkseen täyttä elämää, mutta tässä kontekstissa tämä viesti ei välity lainkaan ongelmattomasti.

Kaikki videon kilpakosijat ovat rodullistettuja ja stereotyyppisen itämaisesti pukeutuneita. Heidän lahjansa eivät ole päähenkilölle mieleisiä, minkä vuoksi hän muuttaa heidät hiekaksi ja itseään enemmän miellyttäviksi esineiksi ja eläimiksi. Kaikkein ajattelemattominta videossa oli erään kosijan käyttämä kaulakoru, jossa oli Allahin nimi arabiaksi. Monet muslimit kokivat kyseisen kosijan tuhoamisen islaminvastaisena, ja koru poistettiin videosta jälkikäteen digitaalisesti.

Katy Patran kosijoiden muuttamisen esineiksi voi nähdä jatkona länsimaiselle orientalismin kyseenalaiselle perinnölle, jossa itämaisia asioita pidetään eksoottisina objekteina, jotka ovat olemassa valkoisen ihmisen viihdyttämiseksi. Perry on ainoa valkoihoinen näyttelijä videossa, ja tietenkin hän näyttelee kuningatarta. Hän ei siis vaikuta voimakkaalta naiselta vaan voimakkaalta länsimaalaiselta, ja siinä on ratkaiseva ero. Video esittää hänet valta-asemassa muihin kulttuureihin nähden, eikä siis asemassa jossa hän itse tarvitsee emansipaatiota.

Perry on täydellinen esimerkki siitä miksi intersektionaalista feminismiä tarvitaan, eli miksi pitäisi huomioida muutkin kuin sukupuoleen liittyvät syrjinnän muodot. Hän tekee valkoisen naisen voimaantumisbiisejä; toistuva muiden kulttuurien hyväksikäyttö kertoo siitä, ettei hänelle tule edes mieleen että hän voisi tehdä jotain väärin. Koska Perry on suhteellisesti etuoikeutetussa asemassa, hänen ei tarvitse miettiä koko asiaa omassa elämässään. Dark Horsekin vaikuttaisi vähemmän epäilyttävältä jos Perryllä ei olisi niin huono maine asian suhteen jo valmiiksi.

Perrystä muodostuu kuva artistina joka ottaa pinnallisia elementtejä vieraista kulttuureista ja siirtyy heti seuraavaan, koska ei ole kiinnostunut todella käymään vuoropuhelua niiden kanssa. Jokainen kulttuuri kiinnostaa vain sen verran, mitä siitä voi varastaa visuaalisia elementtejä omiin tarpeisiin. Ei-länsimaiset kulttuurit ovat olemassa siksi, että länsimaiset artistit voivat saada visuaalisesti mielenkiintoista vaihtelua omiin tuotteisiinsa. Dark Horsenkin teema on valikoitunut erittäin pinnallisista syistä: video sijoittuu Memfisiin, koska biisissä fiittaava Juicy J on kotoisin Tennesseen Memphisistä. Biisissä on myös elementtejä musiikkityylistä, jonka nimi on Memphis rap.

Jos tämä video on kerran niin ongelmallinen, niin miksi se sitten on tällä listalla? No siksi, että olen valkoinen mies enkä osaa itsekään aina ajatella asioita muiden näkökulmasta. Major Lazerin tapaan tämä oli ensimmäisissä listan luonnoksissa paljon korkeammalla, koska molemmat videot ovat visuaalisesti todellisia YouTube-ajan mestariteoksia. Tulin ajatelleeksi näitä ongelmia vasta siinä vaiheessa kun rupesin tekemään taustatutkimusta ja kirjoittamaan tekstejä. Voin silti sanoa, että nämä kaksi videota ovat varsin lieviä tapauksia verrattuna törkeimpiin appropriaatioihin joihin aikamme musiikkivideoissa on syyllistytty.