72. ikonisin video: Jari Sillanpää – Sinä ansaitset kultaa (2014)

Ohjaus: Numi Nummelin
Ladattu YouTubeen: 24.10.2014
Näyttökertoja: 10 603 827 (8.2.2019)

Jari Sillanpää - Sinä ansaitset kultaa (kuvankaappaus musiikkivideosta)

Anna Erikssonin yhteydessä jo mainitsin että iskelmän ja popin rajat ovat hämärtyneet 2010-luvulla kovasti. Eikä kukaan ole tästä yhtä hyvä esimerkki kuin Jari Sillanpää. Cheekin ohella kukaan muu tuskin on hyötynyt Vain elämää -sarjassa esiintymisestä yhtä paljon. Ja kyllähän nimenomaan Cheekilläkin tämä hyöty tuli siitä että tietyn kansanosan suosikista tuli koko kansan suosikki. Räpistä ja iskelmästä tuli poppia. Osuvasti Cheek sitten coveroikin juuri tämän biisin kun kaksikko pääsi sarjan all stars -kaudella taas yhteen.

Sinä ansaitset kultaa on pop-iskelmää aikuiseen makuun, parhaalla mahdollisella tavalla. Se on poikkeuksellisen kypsä erobiisi, jossa kertoja ottaa vastuun teoistaan, pyytää vilpittömästi anteeksi ja päästää toisesta irti epäitsekkäästi. Teksti on sittemmin saanut myös uusia autobiografisia sävyjä. Erityisesti kappaleen avaavat sanat kuulostavat kovin enteelliseltä Sillanpään myöhemmin paljastuneita huumeongelmia ajatellen:

”mä vannon ja vannon ja vannon / huomenna sekoiluni päättyy / mut ehkä tiedät / mä jatkan ja jatkan ja jatkan / kunnes sun sydämesi särkyy / ja jätät meidät”

Kappaleen musiikkivideo tukee sanoitusta täydellisesti. Siitä välittyy hyvin vahvasti tunne siitä, että eroava mies käy viimeistä kertaa yhteisessä asunnossa. Alussa jätetään avaimet pöydälle viimeistä kertaa, lopussa vihkisormus. Siinä välissä Sillanpää istuu mietteliäänä lakanoilla peitettyjen huonekalujen keskellä, laulamassa tilanteen pinnalle nostamat tunteet. Ja käymässä suihkussa vaatteet päällä. Tätä viimeksi mainittua kohtausta lukuunnottamatta video on hyvin narratiivinen, mutta suihkukohtauksellakin on oma dramaturginen paikkansa kokonaisuudessa.

Video on siis visuaalisesti hyvin pelkistetty, mikä on ollut erittäin viisas valinta, sillä minimalismi antaa Sillanpäälle riittävästi tilaa esiintyä. Ylivoimaisesti tärkeintä teoksessa on kuitenkin tunne, laulajan tulkinta. Oletettavasti se on juuri tämä suuri tunne ja sympaattinen aitous, joka luo Sillanpäästä samaistuttavan monenlaisen musiikin ystäville. Koko YouTube-ajalle onkin erittäin ominaista nimenomaan tunteellisen kokemisen korostuminen – kaikilla muillakin julkisen elämän alueilla. Artisteille on entistä tärkeämpää luoda mielikuva aitoudesta, eikä mikään tee sitä yhtä vakuuttavaksi kuin Vain elämää -illallispöydässä tirautettu kyynel. Minusta se kuitenkin vaikuttaa aidommalta, että taitelija ilmaisee tunteensa omien teostensa kautta, ja siinä tämä musiikkivideo onnistuu mykistävän hyvin.

97. ikonisin video: Anna Eriksson – Jos mulla olisi sydän (2012)

Ladattu YouTubeen: 18.2.2012
Näyttökertoja: 2 010 917 (11.6.2018)

Anna Eriksson – Jos mulla olisi sydän (kuvankaappaus musiikkivideosta)

YouTuben aikakaudelle on ollut ominaista postmoderni valtavirran musiikkityylien välisten raja-aitojen kaatuminen. Vuonna 2012 tämä kehitys pääsi ihan uudelle vaihteelle kun Vain elämää -sarja alkoi dominoida suomalaista musiikkimaisemaa. Tässä ohjelmassa neljän suomalaiseen valtavirtaan hyväksytyn tyylisuunnan – popin, rockin, rapin ja iskelmän – saralla uransa tehneet muusikot versioivat ennakkoluulottomasti toistensa tuotantoa.

Selvintä tämä tyylien sekoittuminen on ollut iskelmän ja popin välillä. Yksi onnistuneimmista näiden tyylien yhdistelmistä on samaisena vuonna julkaistu Anna Erikssonin albumi Mana, jolla iskelmälaulaja palasi Garden of Loven (2010) jälkeen suomenkieliseen ilmaisuun. Mutta uusi levy ei kuulostanutkaan miltään Kun katsoit minuun -hitiltä (2001) vaan tummasävyiseltä, konevaikutteiselta ja mahtipontiselta aikuispopilta. Tämän ajalleen hyvin leimallisen levyn kärkisingle ja videobiisi oli Jos mulla oli sydän, jonka visualisoinnissa pitäydyttiin yllättävän pelkistetyssä ilmaisussa. Videossa on käytännössä kaksi elementtiä: pimeässä tunnelissa kohtalokkaasti kameralle laulava Eriksson ja vielä pimeämmässä studiossa tanssiva Tuomo Railo.

Tämä on nyt ihan puhdasta mutua, mutta yleisfiilikseni on, että tällaisia soolotanssikoreografioita olisi alkanut olla enemmän musiikkivideoissa YouTube-aikana. Ehkä sekin on joku budjettikysymys, tai sitten olen vain kuvitellut koko jutun. Itse ainakin olen ruvennut kiinnittämään enemmän huomiota taidetanssiin tällä vuosikymmenellä. Voisi melkein sanoa, että 2010-luvun musiikkivideo on saanut minut ensimmäistä kertaa elämässäni kiinnostumaan tästä taiteenmuodosta. Musiikkivideot eivät tarvitse juonta korostaakseen lyriikoiden merkityksiä, sen voi tehdä myös abstraktisti. Ja tässä videossa tanssi tukee ja täydentää tekstin merkityksiä aivan täydellisesti.

Vielä vuonna 2012 musiikkivideoiden merkitykseen netissä suhtauduttiin ilmeisesti sen verran vähättelevästi, etten löydä mistään tämän videon tekijätietoja. Ehkä tämä ei siis ainakaan levy-yhtiön mielestä ollut mitään ikonista materiaalia. Railon intensiivinen koreografia on kuitenkin sen verran ilmaisuvoimainen ja emotionaalisesti väkevä, että ansaitsee paikkansa suomalaisen musiikkivideon historiassa.

1993: Alangon veljesten elektroniset seikkailut

Tänä vuonna tuli täyteen kaksi vuosikymmentä kahdesta suomalaisen pop/rock-musiikin merkkiteoksesta, jotka sattuivat tekemään veljekset. Vuonna 1993 Ismo ja Ilkka Alanko julkaisivat koneellisimmat levynsä ja tämän juhlan kunniaksi otan tarkasteluun Neljän Ruusun Pop-uskonnon (Spotify) ja Ismo Alangon Jäätyneitä lauluja (Spotify). Vertailen levyjä, tarkastelen niitä osana tekijöidensä diskografiaa sekä niiden roolia elektronisten soundien rantautumisessa suomalaiseen rock-musiikkiin. Erityisesti kuitenkin syvennyn levyjen teksteihin, niiden samankaltaisuuksiin ja niiden relevanssiin nyt 20 vuotta myöhemmin. Lähteinä olen käyttänyt vuoden 1993 Rumban ja Soundin numeroita, sekä tietenkin Internetiä!

Ismoa ja Ilkkaa pidetään helposti toistensa vastakohtina, ehkä jopa pahoina kaksoisvelinä (mutta kumpi on kumpi?). He ovat kuin yö ja päivä, eikä heidän yleisöissään taida olla hirveästi päällekkäisyyttä. Ismo on rock ja tekee kriittistä taidetta, Ilkka on pop ja tekee eskapistista viihdettä; Ismo tekee parodian Vain elämää -sarjasta, Ilkka menee Vain elämää -sarjaan. Ei heidän välillään kuitenkaan välttämättä ole niin suurta eroa kuin monet haluaisivat väittää. Eniten heidän musiikilliset polkunsa ristesivät juuri näillä kahdella levyllä.

Vuoteen 1993 mennessä Ismo oli jo ikuistanut itsensä suomirockin historiaan Sielun Veljissä ja Hassisen Koneessa, mutta oli soolourallaan vasta toisen studioalbumin kohdalla. Ismo pitikin vasta tätä levyä ensimmäisenä varsinaisesti omana levynään, koska Kun Suomi putos puusta (1990) oli tavallaan vain Sielun Veljien sivuprojekti ja vasta nyt Ismo oli toden teolla sooloartisti. Ilkka oli puolestaan viimein päässyt esiin isoveljensä varjoista, sillä Neljän Ruusun läpimurron myötä hän oli noussut mm. ”Suomen seksikkäimmäksi mieheksi” (jos Vain elämää on uskominen). Bändillä oli tuoreeltaan alla  läpimurtohitti Juppihippipunkkarin sisältänyt menestyslevy Haloo (1992), joka on edelleen heidän myydyin studioalbuminsa.

Ismo Alanko - Jäätyneitä lauluja & Neljä Ruusua - Pop-uskonto; levynkannet

Olen laatinut vertailun helpottamiseksi taulukon molempien albumien keskeisimmistä tiedoista (T= Toimituksen lista, L = Lukijoiden lista):

  Jäätyneitä lauluja Pop-uskonto
Julkaisupäivä 19.5.1993 20.10.1993
Korkein listasijoitus #6 #1
Myyntimäärä 27 359 55 863
Tuottajat Izmo & Mitro (Raptori) Tommi Lindell & PeeWee
Kansitaide Stefan Lindfors Hannele E. Vanha-aho
Pituus 44:25 (9 biisiä) 47:48 (11 biisiä)
Hitit Extaasiin (Pornografiaa,
Kuolemalla on monet kasvot)
Poplaulajan vapaapäivä (Luen, Kuka näkee)
Studio(t) Sound Art Studio Hot House, Finnvox
Ristiinpölytys Ilkka laulaa taustoja,
Lindell soittaa tivoliurkua,
Kämy soitti rumpuja livenä
Ismo soittaa selloa,
Mitro remixaa
(Energiaa-levyllä)
Masterointi Pauli Saastamoinen,
Finnvox
Pauli Saastamoinen,
Finnvox
Soundin arvosana 4,5 3,5
Rumban arvosana 3,5 4,5
Vuosilista, Rumba T #4 #3
Vuosilista, Rumba L #2 #1
Vuosilista, Soundi L #2 #1

Lue loppuun