YouTube-ajan 10 ikonisinta musiikkivideota

Loppusuoralla ollaan! Ennen kuin päästään 10 kaikkein ikonisimpaan videoon, vedän projektia hieman yhteen. Olen luonut YouTubeen soittolistan näistä 100 ikonisimmasta videosta. Järjestys on countdown-tyyliin sijalta 100 sijalle 1, eli ihan heti ei kymmenen kärkeä spoilaa itseltään.

Olen oikeastaan edelleen varsin tyytyväinen videovalintoihini, mutta niiden keskinäiset sijoitukset muuttuisivat aika paljon, jos saisin päättää nyt (ainakin This Is America olisi paljon korkeammalla). Ylläolevalle soittolistalle olen kuitenkin tehnyt yhden muutoksen blogissa esitettyyn listaan verrattuna: sijalla 69 ei olekaan Rammsteinin Pussy vaan Deutschland. Ensin mainitusta on YouTubessa vain epävirallisia huonolaatuisia sensuroituja versioita eli oikeastaan se ei alkujaankaan ollut järkevä valinta. Miten se voisi olla YouTube-ajan ikoninen video, jos sitä ei ole koskaan edes ollut siellä? Deutschland julkaistiin tämän listan aloittamisen jälkeen, mutta on mielestäni Rammsteinin uran paras musiikkivideo. Toki Rammsteinin (ja Die Antwoordin) ottaminen mukaan listalle tuntuu epäilyttävältä bändejä vuoden 2018 jälkeen kohdanneiden kohujen valossa.

Valtaosa listalle päässeistä videoista julkaistiin varsin lyhyen ajan sisällä. Vaikka listan koko aikahaarukka kattoi lopulta vuodet 2006-2021, melkein puolet videoista julkaistiin vuosina 2013-2015.

Pylväskaavio: Ikonisten musiikkivideoiden jakautuminen julkaisuvuoden mukaan.

Ikonisten musiikkivideoiden jakautuminen julkaisuvuoden mukaan.

Parhaiten menestynyt artisti listalla on Lady Gaga neljällä videolla. Myös Justin Bieber ylsi samaan, mikäli lasketaan myös videot joissa hän oli vieraileva artisti. Kolme videota listalle saivat Haloo Helsinki, Kanye West, Taylor Swift ja Jenni Vartiainen. Tässä voisin ehkä kuitenkin haluta tehdä sellaisen korjausliikkeen, että Westin tilalla ansaitsisi olla ennemminkin Beyoncé, joka sai lopulta vain kaksi videota mukaan. Pelkät pääesittäjät mukaan laskien naisoletettujen videoita oli mukana 48 ja miesoletettujen 34. Yhtyeiksi laskettavia esittäjiä oli 18 ja niistäkin vain noin 5 perinteisiä rock-bändejä.

Kameran takana eniten edustetut ohjaajat olivat Melina Matsoukas ja Dave Meyers kolmella videolla kumpikin. Artistit itse olivat ohjaamassa 13 musiikkivideota. Suomalaisedustus jäi kovasta yrittämisestäni huolimatta varsin vaisuksi, 21 videoon. Kotimaisten ja ulkomaisten musiikkivideoiden tuotantoarvot ovat sen verran eri tasoilla, että tasapuolinen vertailu ei oikein ole mahdollista.

Nyt viimein se kymmenen kärki:

10. Pete Parkkonen – Kohta sataa (2016)

Ohjaus: Viivi Huuska
Ladattu YouTubeen: 20.12.2016
Katselukertoja: 4 171 137 (8.9.2023)

Kohta sataa lienee YouTube-ajan suurimman kohun aiheuttanut suomalainen musiikkivideo. Siinä Parkkonen kääntää rohkeasti musiikkivideoiden helmasynnin, naisten esineellistämisen, ympäri ja asettuu itse objektiksi olemalla suurimman osan videosta alasti (ja öljytty). Eikä video pelkästään roolivaihdokseen tyydy, vaan se vetää eroottisen kuvaston vielä ilahduttavan överiksi paineella poksahtavine sampanjasuihkuineen. Video saikin osakseen valtavan määrän ihailua ja vihaa. Kylmäksi se ei tainnut jättää ketään.

Tämä on ehkä koko listan paras esimerkki siitä, kuinka pitkälle hyvä musiikkivideo kantaa. Pelkkää biisiä en ole varmaan jaksanut kuunnella kertaakaan loppuun asti, mutta tätä videota jaksan katsoa vuodesta toiseen.

9. Sanni – Me ei olla enää me (2013)

Ohjaus: Hannu Aukia
Ladattu YouTubeen: 11.10.2013
Katselukertoja: 8 370 951 (8.9.2023)

Me ei olla enää me on YouTube-ajan ikonisin suomalainen musiikkivideo. Se on edustaa ajallemme tyypillistä keskittymistä yksilön ”autenttiseen” tunteeseen tavalla, joka kestää helposti kansainvälisenkin vertailun.

En näemmä malttanut olla kirjoittamatta tästä videosta Jenni Vartiaisen Minä sinua vaan -musiikkivideon yhteydessä, joten jatketaan nyt siitä. Koska Sannin video on kuvattu yhdellä otolla ilman leikkauksia, sen esittämä tunne vaikuttaa todella aidolta. Vartiainen lopettaa omassa videossaan laulamisen vain yhdessä hyvin rajatussa otoksessa, mutta Sanni yrittää laulaa biisin kerralla putkeen mutta keskeyttää monta kertaa purskahtaessaan itkuun. Sitä on jo lähes mahdotonta pitää epäaitona. Eikä se vaihtoehto ole oikeastaan yhtään vähemmän vaikuttava: jos Sanni ”vain” näyttelee tässä, on sekin huikea suoritus omassa lajissaan.

8. Lil Nas X – Montero (Call Me By Your Name) (2021)

Ohjaus: Tanu Muino & Lil Nas X
Ladattu YouTubeen: 26.3.2021
Katselukertoja: 546 422 176 (8.9.2023)

Listan uusin video kiilasikin sitten aika korkealle. Lil Nas X vakuutti jo Old Town Roadilla, joka yhdisti kaksi perinteisesti homofobista genreä – kantrin ja rapin – ytimekkääksi hybridiksi. Todellinen pysäyttämätön kulttuurinen voima hänestä tuli kuitenkin musiikkivideolla Montero (Call Me By Your Name), jonka röyhkeys pakotti kyseenalaistamaan hip hopin sisäänrakennetun heterokeskeisyyden. Tai vaihtoehtoisesti kaivautumaan entistä syvemmälle konservatiivipoteroon, mikäli epävarmuus omasta seksuaalisuudesta vei voiton.

Biisi on listan lyhyin, jos videon intro-osaa ei lasketa mukaan. Sekä kappale että tankotanssia helvettiin kuvaava musiikkivideo ovat siis ytimekkään ilmaisun taidonnäytteitä ja sellaisina toimivat hyvänä symbolina myös siirtymälle YouTube-aikakaudesta kohti lyhytjänteisempää TikTok-aikaa.

7. Taylor Swift – Blank Space (2014)

Ohjaus: Joseph Kahn
Ladattu YouTubeen: 10.11.2014
Katselukertoja: 3 245 288 567 (8.9.2023)

Olen varmaankin useita kertoja todennut, että vähän käsiteltyä tilannekuvaa sisältävät videot luovat autenttisemman tunnelman kuin visuaalisesti siloitellut musiikkivideot. Tämä kuitenkin koskee vain taiteellisesti kunnianhimottomia videoita, jotka näyttävät enemmän mainoksilta kuin lyhytelokuvilta. Sen sijaan Kellopeliappelsiinistakin vaikutteita ottanut Blank Space on aidosti elokuvallinen teos, jonka visuaalinen kieli on mieleenpainuvaa ja ilmaisuvoimaista. Minulle tulee aina kylmiä väreitä kohdassa, jossa Swift näytetään seisomassa hevosen selässä.

Teknisenä innovaationa Blank Spacen oheen tuotettiin interaktiivinen American Express Unstaged: Taylor Swift Experience -appi, jolla käyttäjä pystyi seuraamaan sekä Swiftin että vastanäyttelijä Sean O’Pryn hahmoja läpi videon juonen tai vaihtoehtoisesti navigoimaan vapaasti musiikkivideon kuvauspaikkana toiminessa Oheka Castlessa.

6. Lady Gaga – Bad Romance (2009)

Ohjaus: Francis Lawrence
Ladattu YouTubeen: 24.11.2009
Katselukertoja: 1 734 957 858 (8.9.2023)

Vaikka tällä listalla muutama vanhempi video onkin, voisi silti perustellusti sanoa, että musiikkivideoiden YouTube-aika alkoi Bad Romancesta. Se oli ensimmäinen musiikkivideo, josta tuli YouTuben katsotuin video. Se oli ison budjetin suurteos, joka sai ihmiset pitkästä aikaa puhumaan musiikkivideoista taiteenmuotona. Toisaalta se, että videosta ei ole edes saatavilla HD-versiota, saa minut jo sijoittamaan sen mielessäni jonnekin kauas menneisiin aikoihin.

Bad Romance on arkkityyppinen Gaga-video: helposti lähestyttävää outoilua, mielikuvituksekasta muotia ja vaikuttava tanssikoreografia. Billboardin kriitikot valitsivat videon uuden vuosituhannen parhaaksi vuonna 2018. Kannattaa lukea Billboardin sivuilta myös listani hengen mukainen artikkeli This Is a New Golden Age for Music Videos.

5. Nicki Minaj – Anaconda (2014)

Ohjaus: Colin Tilley
Ladattu YouTubeen: 20.8.2014
Katselukertoja: 1 111 397 123 (8.9.2023)

Rap-videoiden pakkomielle naisten takapuoliin ja twerkkaukseen on niin läpitunkevaa, että se on jo melkein itseparodiaa. Siksi olikin vain ajan kysymys, milloin joku kääntää asetelman itseironiaksi ja kehopositiivisuudeksi. Nicki Minaj’n Anaconda osuu napakymppiin jo siinä, että se samplaa Sir Mix-A-Lotin Baby Got Backia, joka on ehkä klassisin naisia esineellistävä räppibiisi. Minaj esittää tässä takapuolensa itsevarmasti ja voimaantuneesti, subjektina eikä objektina. Video huipentuu yllätyscameoon kun sylitanssiva Nicki Minaj jättää Draken tuijottamaan pakaroitaan suu auki. Takapuoli ei siis ole miestä varten vaan kehon omistajaa itseään varten.

Minaj on YouTube-ajan tärkeimpiä artisteja ihan jo somepreesensinsä takia. Kun Anaconda ei päässyt ehdolle vuoden 2015 MTV Video Music Awardsissa vuoden musiikkivideoksi, Minaj kritisoi päätöstä näkyvästi Twitterissä. Hän vetosi videon ennätykselliseen suosioon syynä miksi se olisi pitänyt noteerata. Ja kyllähän se olisi pitänyt. Minaj esitti että ehdokaaksi valittiin vain tarpeeksi laihojen naisten (tai ”skinny bitches”, kuten Anacondassa asia ilmaistaan) voimaantumisvideoita (mm. Taylor Swiftin Bad Blood). Toki tässäkin on olennaista havaita, että ei Anacondassakaan kovin monipuolista kehokuvaa esitetä. Musiikkivideoilla on vielä pitkä matka siihen, että kehotyyppien moninaisuus alkaa oikeasti näkyä.

4. Sia – Chandelier (2014)

Ohjaus: Sia & Daniel Askill
Ladattu YouTubeen: 6.5.2014
Katselukertoja: 2 636 523 840 (8.9.2023)

Chandelier on kymmenen kärjen ainoa video, jolla biisin esittäjää ei näytetä, eikä sellaisia koko listallakaan hirveästi ole. Maddie Ziegler toimii Elastic Heartin tapaan Sian avatarina tunnistettavassa peruukissa. Zieglerin esittämä Ryan Heffingtonin koreografia sopii niin täydellisesti kappaleeseen, että tuntuu kuin hän laulaisi sen tanssimalla. Mielenkiintoisen tulkinnan videosta voi lukea vaikka täältä. Tämä on myös ainoa video listalla, joka onnistuu itkettämään minua jokaisella katselukerralla. Uskomattoman kaunis video ja kappale.

3. Beyoncé – Formation (2016)

Ohjaus: Melissa Matsoukas
Ladattu YouTubeen: 9.12.2016
Katselukertoja: 298 555 221 (8.9.2023)

Beyoncé kohahdutti vuonna 2016: hän julkaisi ilman ennakkovaroitusta videon, jossa hän paljasti olevansa musta. Koko kansan pop-tähti ottikin yhtäkkiä kantaa videollaan, joka esitti lukuisia merkityksellisiä ajanjaksoja afroamerikkalaisesta historiasta. Videon vaikutus oli niin välitön, että sitä voi oikeasti pitää kulttuurisena käännekohtana. Rolling Stone -lehti valitsi videon jopa kautta aikojen parhaaksi musiikkivideoksi Top 100 -listallaan vuonna 2021.

Visuaaleista haluan nostaa esille feikki-VHS-tallenteet sekä kohtaukset, joissa Beyoncé istuu tulvaveden alle jääneen poliisiauton päällä. Lopuksi hän uppoaa auton mukana veden alle. Symboliikan voi tulkita koskemaan New Orleansin korostetusti afroamerikkalaisen väestönosan jättämistä heitteille Katrina-hurrikaanin jälkeen. Se, että kyseessä on juuri poliisiauto, ei sekään liene sattumaa vaan viitannee rodullistettuun poliisiväkivaltaan.

2. Psy – Gangnam Style (2012)

Ohjaus: Cho Soo-hyun
Ladattu YouTubeen: 15.7.2012
Katselukertoja: 4 889 014 467 (8.9.2023)

Gangnam Stylen merkitys YouTuben kansainvälistymisen airuena oli mittaamaton. Erityisesti k-popin nykyisen globaalin dominanssin kannalta video oli elintärkeä. Laulukielellä ei yhtäkkiä ollutkaan väliä (voimme tosin ikuisesti spekuloida olisiko biisillä ollut mitään mahdollisuuksia ilman ”sexy lady” -kohtaa) kun omituinen koreografia ja mieleenpainuva kuvasto vetosivat koko maailmaan. Siitä ei luultavasti olisi tullut globaalia megahittiä ilman YouTubea. Paljon videosta menee tietysti länsimaissa ohi, kuten useiden korealaisten julkkisten cameot tai oikeastaan koko biisin pointti eli Soulin Gangnam-kaupunginosan rikkaiden elämäntyylille nauraminen. Ehkä korealaisten mielestä koreografiassakaan ei ole oikeasti mitään omituista.

Videon menestys YouTubessa oli ennennäkemätöntä: ensimmäinen YouTube-video joka saavutti miljardin ja kahden miljardin katselukerran rajat. Videon viraaliselle leviämiselle on jopa oma artikkeliosio Wikipediassa. Nykyään YouTubessa on jo lähes 300 vähintään miljardin katselukerran musiikkivideota. Suuri osa niistä on artisteilta Aasiasta tai latinalaisesta Amerikasta eikä englanti laulukielenä ole enää missään erityisasemassa. Yleisöt ovat siis kasvaneet valtavasti viimeisen vuosikymmenen aikana ja se on osin Gangnam Stylen ansiota.

1. Miley Cyrus – Wrecking Ball (2013)

Ohjaus: Terry Richardson
Ladattu YouTubeen: 9.9.2013
Katselukertoja: 1 181 026 932 (8.9.2023)

Wrecking Ball on epäilyksettä kiistanalainen valinta listan kärkeen, mutta kiistanalaisuus on yksi keskeimmistä YouTube-ajan ominaispiirteistä. Se ilmentää aikamme ristiriitoja paremmin kuin mikään muu musiikkivideo. Ykkönen ansaitsee tietenkin oman minilistansa, eli tässä tarkemmat syyt, miksi huomenna 10 vuotta täyttävä Wrecking Ball on YouTube-ajan ikonisin musiikkivideo:

I. Voimakas ja provosoiva kuvasto

Tämä oli se video, jolla Miley Cyrus halusi karistaa Hannah Montana -menneisyytensä lopullisesti harteiltaan ja tulla esiin itsenäisenä aikuisena artistina. Bangerz-kauden Cyrusille oli tärkeää aiheuttaa kohua eikä mikään tehnyt sitä paremmin. Paitsi tietysti Robin Thickelle twerkkaaminen VMA-gaalassa 2013, mikä oli kamalaa katseltavaa (eikä vähiten siksi että osana numeroa oli kammottava Blurred Lines, jonka jätin syystäkin pois tältä listalta). Alastoman naisen esittäminen musiikkivideossa on myös esineellistävää ja seksualisoivaa, mutta väitän silti että Wrecking Ballissa alastomuus on taiteellisestikin perusteltua.

II. Aidon tunnekokemuksen korostaminen

Wrecking Ball -video on paitsi provosoiva myös herkkä ja henkilökohtainen teos, jossa kirjaimellinen alastomuus symboloi emotionaalista alastomuutta. Tässä vaiheessa listaa en oikeasti voi sanoa enää mitään, mitä en olisi jo toistanut lukemattomia kertoja, eli raa’an aitoa tunnetta tässäkin videossa myydään. Lähikuviin itkevästä Cyrusista haettiin inspiraatiota erityisesti Sinéad O’Connorin klassisesta Nothing Compares 2 U -videosta, mistä O’Connor ei tosin ollut mielissään. O’Connor kirjoitti Cyrusille avoimen kirjeen, jossa ihan perustellusti varoitti Cyrusia musiikkiteollisuuden nuoruutta hyväksikäyttävästä luonteesta.

Videota on ihan aiheellisesti kritisoitu siitä, että nämä haavoittuvaiset kohtaukset on sotkettu selkeästi seksualisoivaan kuvastoon kuten lekan nuolemiseen ja huulen puremiseen, mikä tekee videosta sävyltään hyvin ristiriitaisen. Itse purkupalloa en pidä strippaustangon vastineena kuten jotkut, koska se liittyy niin vahvasti sanoitukseen ja esineen karuus tekee siitä ainakin itselleni hyvin epäseksuaalisen. Tämä on kuitenkin vain oma subjektiivinen kokemukseni videosta ja ymmärrän erityisesti nykyään kuinka problemaattinen teos on. Vaikka minä en näe sitä seksuaalisena, se ei tarkoita sitä että kukaan ei näkisi. Tästä päästäänkin siihen ongelmallisimpaan henkilöön, joka sen näki seksuaalisena.

III. Tekijän erottaminen teoksesta(?)

Yksi YouTube-ajan keskeisimmistä kulttuurikysymyksistä on ollut tekijän erottaminen teoksesta. Valta-asemassa olevien miestaiteilijoden väärinkäytökset ovat viimein tulleet esille tavalla, jossa ongelmaan suhtaudutaan tosissaan. Yksi näistä tekijöistä on Wrecking Ballin ohjaaja, muotivalokuvaaja Terry Richardson. Häntä kohtaan oli jo vuodesta 2001 lähtien esitetty useita syytöksiä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta silti hänet päästettiin ohjaamaan tätäkin videota. Vasta vuonna 2018 kulttuurinen ilmapiiri oli valmis siihen, että ihmiset ymmärsivät kieltäytyä tekemästä töitä hänen kanssaan.

Elokuvien osalta ohjaajat on mielletty melko vahvasti ainakin yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä, jos ei sentään ainoaksi auteuriksi. Musiikkivideoissa näin ei kuitenkaan ole, vaan Wrecking Ballinkin (sekä biisin että videon) tekijä on ensisijaisesti Miley Cyrus, vaikka hän ei ole niitä ohjannut tai kirjoittanut. Niin tärkeä on artistin merkitys populaarimusiikissa. Tästä huolimatta tuntuu silti erittäin epämiellyttävältä katsella tätä videota ajatellen, että Richardson on ollut kameran toisella puolella katselemassa alastonta nuorta naista. Saman tunteen kanssa on joutunut oppimaan elämään YouTuben ajalla ja siinäkin Wrecking Ball on hyvin tyypillinen aikalaiskokemus. Richardsonin käytöksen ja tuotannon tuntien voi pitää aika varmana, että hän on tarkoittanut videon seksuaalisesti esineellistäväksi, vaikka Cyrus itse ei olisi.

Lopetan listan näihin ristiriitaisiin tunnelmiin. Maailma on muuttunut paljon YouTuben aikakaudella ja ihan niinä viitenäkin vuotena, jotka ovat ehtineet kulua tämän listan pääpiirteisestä laatimisesta. Artistien emansipaatio on ollut kantava teema läpi listan julkaisuvuodesta riippumatta, mutta tuo teoreettinen ajatus ei ole kovinkaan usein ylettynyt käytännön tasolle. Vain kymmenen vuotta vanhoissa videoissa, niissä hyvääkin tarkoittaneissa, näkee nykyään jo paljon ongelmallisia asioita. Siksi musiikkivideot ovatkin niin hyvä aikansa peili ja siksi tämä lista kannatti tehdä. Siitä huolimatta, että projekti oli henkisesti yllättävän raskas kokemus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *