Avainsana-arkisto: Matthew Cullen

51. ikonisin video: Weezer – Pork and Beans (2008)

Julkaistu , kirjoittanut
1

Ohjaus: Matthew Cullen
Ladattu YouTubeen: 13.12.2009 (alunperin 23.5.2008)
Näyttökertoja: 23 558 319 (31.12.2019)

Weezer - Pork and Beans (kuvankaappaus musiikkivideosta)

Weezerin Pork and Beans toimii tällä listalla vedenjakajana, koska se on täydellinen joutsenlaulu varhaisen YouTuben viattomalle ajalle. Siinä vakiintunut rock-yhtye yhdisti voimansa varhaisten DIY-sisällöntuottajien kanssa, tehden uusia versioita vierailijoidensa videoista. Voi ajatella, että tällä videolla kansainvälinen musiikkiteollisuus otti YouTuben symbolisesti suojiinsa.

Varhaisten YouTube-hittien tähdet esiintyvät yhdessä Weezerin jäsenten kanssa omia meemejään mukaillen. Kaikkia niistä ei kannata tässä listata, joten käsittelen vain yhtä erityistä tapausta: Tay Zondayn Chocolate Rain on erinomainen esimerkki YouTuben  alkuvuosien hengestä. Se on samanaikaisesti koomisen amatöörimäinen ja siloittelematon, mutta kuitenkin myös tarttuva biisi jolla on yllättävän syvälinen sanoma. Tältä näyttää ja kuulostaa kun musiikkiteollisuuden ulkopuolelta tuleva ihminen tekee vilpittömästi asioita omalla tyylillään. Weezerin videossa hän laulaa yhdessä Rivers Cuomon kanssa studiossa, joka on sisustettu muistuttamaan Zondayn omaa kotistudiota.

Pork & Beans ei kuitenkaan mitenkään yksiselitteisesti muuttanut kohteitaan osaksi valtavirtaa. Zondaysta ei tullut YouTubesta ponnahtavaa tähtilaulajaa kuten Justin Bieberistä pari vuotta myöhemmin. Edes pitkään YouTuben katsotuimman videon titteliä Evolution of Dancellaan pitänyt Judson Laipply ei saanut meemivideosta pitkäaikaista nostetta uralleen.

Zondayn videolla on kyllä 124 miljoonaa katselukertaa, eli enemmän kuin monella ”oikealla” musiikkivideolla joka tälle listalle on päässyt. Silti se on jotenkin vähemmän arvokas ”meeminä”, koska kukaan ei ole koskaan ottanut sitä tosissaan. Minusta Chocolate Rain on kuitenkin ihan yhtä vakavastiotettava ja oikea musiikkivideo kuin nämä muutkin. Tällaisista lähtökohdista tehtyä teosta on kuitenkin niin vaikea verrata kaupallisesti tuotettuun musiikkivideoon, että päätin jättää sen pois listalta. Olkoon se, kuten niin moni muukin YouTube-ajan varhaisteos, edustettuna tässä Weezerin tekemässä kätevässä tiivistelmässä.

Uudella vuosikymmenellä siirryn ikonisten videoiden listan kärkipuoliskolle. Sijoilla 100-51 nähtiin useita suhteellisen vaatimattomiin katselumääriin yltäneitä videoita ja omia henkilökohtaisia suosikkejani. 50 kärkeen pääsyyn olen asettanut huomattavasti tiukemmat kriteerit: ulkomaisille videoille 100 miljoonaa katselukertaa ja kotimaisille 2 miljoonaa. Eli Chocolate Rain voisi vielä olla teoriassa mukana, Weezer ei.

57. ikonisin video: Katy Perry – Dark Horse (2014)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ohjaus: Matthew Cullen
Ladattu YouTubeen: 20.2.2014
Näyttökertoja: 2 585 067 996 (7.6.2019)

Katy Perry - Dark Horse (kuvankaappaus musiikkivideosta)

Jatketaan vielä vähän kulttuurisesta appropriaatiosta. Harva YouTube-ajan artisti on harrastanut sitä yhtä systemaattisesti kuin Katy Perry. Hän on mm. pukeutunut geishaksi ja käyttänyt afroamerikkalaista hiustyyliä. Dark Horsessa ”inspiraation” lähteenä on muinainen Egypti, mutta onko edes mahdollista approprioida kulttuuria jota ei ole enää olemassa? Voi tietysti ajatella että sekin on nyky-Egyptin kulttuurista perintöä, eikä vapaata riistaa länsimaalaisille.

Tietyllä tapaa video on aineeton versio siitä kuinka eurooppalaiset ryöväsivät egyptiläisiä muinaismuistoja omiin museoihinsa. Eivät ne olleet osa silloista elävää egyptiläistä kulttuuria, mutta eivät ne ainakaan eurooppalaisille silti kuuluneet. Egyptologit ovat kyllä kehuneet tätä videota historiallisista yksityiskohdista ja mahdollisesta Egypti-innostuksen herättämisestä, mutta toisaalta hekin ovat olleet amerikkalaisia.

Biisissä ja videossa olisi tarkoitus olla voimaannuttava teema, ja kyllä minullekin tulee aina kylmiä väreitä kun Perry nousee biisin kliimaksissa pyramidin huipulle ja levittää siipensä kuin Egyptin Isis-jumalatar. Yritys kritisoida patriarkaattia kääntyy kuitenkin valkoisen ihmisen kulttuurisen etuoikeuden pönkittämiseksi. Perryn esittämän ”Katy Patran” olisi tarkoitus olla itsenäinen nainen, joka ei tarvitse miestä elääkseen täyttä elämää, mutta tässä kontekstissa tämä viesti ei välity lainkaan ongelmattomasti.

Kaikki videon kilpakosijat ovat rodullistettuja ja stereotyyppisen itämaisesti pukeutuneita. Heidän lahjansa eivät ole päähenkilölle mieleisiä, minkä vuoksi hän muuttaa heidät hiekaksi ja itseään enemmän miellyttäviksi esineiksi ja eläimiksi. Kaikkein ajattelemattominta videossa oli erään kosijan käyttämä kaulakoru, jossa oli Allahin nimi arabiaksi. Monet muslimit kokivat kyseisen kosijan tuhoamisen islaminvastaisena, ja koru poistettiin videosta jälkikäteen digitaalisesti.

Katy Patran kosijoiden muuttamisen esineiksi voi nähdä jatkona länsimaiselle orientalismin kyseenalaiselle perinnölle, jossa itämaisia asioita pidetään eksoottisina objekteina, jotka ovat olemassa valkoisen ihmisen viihdyttämiseksi. Perry on ainoa valkoihoinen näyttelijä videossa, ja tietenkin hän näyttelee kuningatarta. Hän ei siis vaikuta voimakkaalta naiselta vaan voimakkaalta länsimaalaiselta, ja siinä on ratkaiseva ero. Video esittää hänet valta-asemassa muihin kulttuureihin nähden, eikä siis asemassa jossa hän itse tarvitsee emansipaatiota.

Perry on täydellinen esimerkki siitä miksi intersektionaalista feminismiä tarvitaan, eli miksi pitäisi huomioida muutkin kuin sukupuoleen liittyvät syrjinnän muodot. Hän tekee valkoisen naisen voimaantumisbiisejä; toistuva muiden kulttuurien hyväksikäyttö kertoo siitä, ettei hänelle tule edes mieleen että hän voisi tehdä jotain väärin. Koska Perry on suhteellisesti etuoikeutetussa asemassa, hänen ei tarvitse miettiä koko asiaa omassa elämässään. Dark Horsekin vaikuttaisi vähemmän epäilyttävältä jos Perryllä ei olisi niin huono maine asian suhteen jo valmiiksi.

Perrystä muodostuu kuva artistina joka ottaa pinnallisia elementtejä vieraista kulttuureista ja siirtyy heti seuraavaan, koska ei ole kiinnostunut todella käymään vuoropuhelua niiden kanssa. Jokainen kulttuuri kiinnostaa vain sen verran, mitä siitä voi varastaa visuaalisia elementtejä omiin tarpeisiin. Ei-länsimaiset kulttuurit ovat olemassa siksi, että länsimaiset artistit voivat saada visuaalisesti mielenkiintoista vaihtelua omiin tuotteisiinsa. Dark Horsenkin teema on valikoitunut erittäin pinnallisista syistä: video sijoittuu Memfisiin, koska biisissä fiittaava Juicy J on kotoisin Tennesseen Memphisistä. Biisissä on myös elementtejä musiikkityylistä, jonka nimi on Memphis rap.

Jos tämä video on kerran niin ongelmallinen, niin miksi se sitten on tällä listalla? No siksi, että olen valkoinen mies enkä osaa itsekään aina ajatella asioita muiden näkökulmasta. Major Lazerin tapaan tämä oli ensimmäisissä listan luonnoksissa paljon korkeammalla, koska molemmat videot ovat visuaalisesti todellisia YouTube-ajan mestariteoksia. Tulin ajatelleeksi näitä ongelmia vasta siinä vaiheessa kun rupesin tekemään taustatutkimusta ja kirjoittamaan tekstejä. Voin silti sanoa, että nämä kaksi videota ovat varsin lieviä tapauksia verrattuna törkeimpiin appropriaatioihin joihin aikamme musiikkivideoissa on syyllistytty.

81. ikonisin video: The Black Eyed Peas – Boom Boom Pow (2009)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ohjaus: Mark Kudsi & Matthew Cullen
Ladattu YouTubeen: 16.6.2009
Näyttökertoja: 319 957 810 (14.12.2018)

The Black Eyed Peas - Boom Boom Pow (kuvankaappaus musiikkivideosta)

Myönnän että nyt tuli tehtyä varsin kiistanalainen valinta tälle listalle! Boom Boom Pow on nimittäin video, joka on kestänyt aikaa todella huonosti. Se on vain yhdeksän vuotta vanha, mutta siltikin se tuntuu retrolta. Sen kuvasuhdekin on arkaainen 4:3! Se ei varsinaisesti olekaan YouTube-ajalle tunnusomainen video, vaan kätevä esimerkki siirtymävaiheesta, joka sisältää esteettisiä elementtejä usealta aikakaudelta. Se on siis mukana havainnollistamassa ja perustelemassa tämän listan aikarajausta.

Videon olisi tarkoitus sijoittua vuoteen 3008, jolloin Black Eyed Peasin jäsenet on digitoitu tietokoneen sisälle. Premissille ei tietenkään tee kovin hyvää se, että tämä ”futuristinen” digibändi aktivoidaan käyttämällä HP TouchSmart -kosketusnäyttöä, joita ei ole valmistettu enää vuosikausiin. Myös näytöllä näkyvät ohjelmaikonit ovat herttaisen vanhanaikaisia. Tietenkin jo se, että biisin tekstiin lisätään suora viittaus (edelliseen) vuosilukuun, ei lupaa kovin pitkää ikää teokselle. ”I’m so 3000 and 8, you’re so 2000 and late” käy erinomaisena esimerkkinä siitä, että kömpelöt lyriikat eivät todellakaan rajoitu Black Eyed Peasin tuotannossa pelkästään My Humpsiin.

Video on oikein erinomainen esimerkki siitä että joku yrittää kuulostaa ja näyttää futuristiselta, mutta päätyykin tekemään voimakkaasti aikaan sitoutuneita viittauksia, jotka tuntuvat huvittavan vanhanaikaisilta jo parin vuoden päästä. Tekstissä viitataan mm. litteisiin HD-näyttöihin ja satelliittiradioon, mikä on kai jonkun mielestä voinut olla siistiä vielä vuonna 2009. Myös puhuva CGI-pää on niin vuotta 2000 kun vaan voi olla  (ei siis edes vuotta 2009). Toisaalta video oli aikanaan uraauurtava, ja se esitteli joitakin edelleen suosittuja visuaalisia konsepteja.

Videon aikaa kestäviä elementtejä ovat esimerkiksi YouTube-ajalle leimallinen nykivä glitch-estetiikka, jolla alleviivataan kuvan digitaalisuutta ja teknologian epätäydellisyyttä. Nykyaikaista on myös visuaalisesti selkeä ja virtaviivainen symboliikka. Videon tanssijat muuttavat negatiivisia symboleita positiivisiksi: esim. sienipilvestä tulee puu, kaasunaamarin suodattimet muuttuvat kuulokkeiksi. Vilahtavatpa videossa myös ne Beats-kuulokkeet, jotka olivat siihen aikaan ihan uusinta uutta, mutta ovat edelleenkin pop- ja rap-videoiden peruskuvastoa. Boom Boom Pow’ssa ovat siis jännittävällä tavalla nykyaikaiset ja vanhanaikaiset elementit sekaisin. On myös varmaa, että joskus tulevaisuudessa, kun YouTube-estetiikan aika on ohi, video näyttää vain ja ainoastaan hoopolta reliikiltä joltain naiivimmalta ajalta.