Keuruulainen murhaballadi ja helsinkiläinen hipsteripyörä

Emilia Lajunen: Turkoosi polkupyörä (levynkansi)Sen lisäksi että musahaasteessa on mukana lukuisia kohtia, jotka vastaavat tiettyjä kirjastoluokkia, siellä on myös lukuisia levyjen nimiin tai kansikuviin liittyviä rasteja. Näissä tapauksissa uuden kuunneltavan löytäminen on haastavampaa, eikä niistä niin vain yksinkertaisella nopanheitolla selviä. Paitsi tietysti jos arpoo värejä! Listasin aakkosellisesti 13 väriä/sävyä suomeksi ja englanniksi (muut kielet olisivat tehneet tästä jo liian monimutkaista) ja arvoin niistä satunnaislukugeneraattorilla värin, jonka tulee esiintyä levyn nimessä.

Numeroksi tuli 19, eli turkoosi, joka varmaan kaikkein vaikein näistä kaikista sanoista. Spotifystakin löytyy vain yksi levy jonka nimessä tuo sana on: Emilia Lajusen Turkoosi polkupyörä, joka onneksi löytyi myös kirjastostani. Valinta oli siis lopulta ihan helppo! Olin tietoinen tämän levyn olemassaolosta jo entuudestaan, ja tiesin sen olevan jotain kansanmusiikkia. Täysin vieraasta levystä ei siis ollut kyse, mutta ei se haittaa. Tämä haaste on kuitenkin hyvä tilaisuus tutustua myös musiikkiin, joka on ollut mielessä pitkään, mutta jota ei ole saanut aikaiseksi kuunnella.

Levy sopisi itseasiassa moneen muuhunkin rastiin: se on suomalaista kansanmusiikkia 2000-luvulta (40. rasti) ja se sisältää enimmäkseen yhdelle soolosoittimelle sävellettyä musiikkia (12.). En kuitenkaan käytä tuplia, koska haluan kuunnella 50 eri teosta. Lajusen soolosoitin on viulu, tarkemmin ottaen viisikielinen viulu ja avainviulu, jotka ovat soittimen kansanmusiikkiversioita.

Olen varmaan aiemminkin sanonut, että minun on vaikea pitää musiikista, jossa soi vain yksi soitin, koska pidän monipuolisista sointimaailmoista. Erityisesti en pidä klassisesta viulumusiikista. Tästä musiikista kuitenkin pidän kovasti, koska Lajusen soittimet kuulostavat runsaammilta ja tummasävyisemmiltä. Myös tanssirytmit tuovat siihen selkeää rakennetta ja reippautta. Levy vahvistaa ennakkoluuloani siitä, että kun klassinen musiikki sooloviululle on surumielistä ja pateettista, kansanmusiikki on iloluontoista ja raikasta. Se, että mukana on kolme laulettua kappaletta, tuo tietysti kokonaisuuteen sopivasti vaihtelua. En minä tällaistakaan viulumusiikkia jaksaisi kuunnella yhtä levyllistä.

Oikeastaan levy voisi myös olla musiikkia, joka tekee minut iloiseksi (33. rasti) – siitäkin huolimatta, että levy alkaa Mollipolskalla, ja 2/3 sen sanoituksista käsittelee kuolemaa. Levyä luonnehtiikin voimakas dualistisuus. Ilon ja surun lisäksi siinä kohtaavat vanha ja moderni, ruraali ja urbaani. Vaikka valtaosa levyn sävelaineksesta on anonyymiä perinnemusiikkia, se on silti vahvasti kiinni artistin elämässä. Levyn päättävä nimibiisi on Lajusen oma sävellys, joka on ylistys hänen turkoosille polkupyörälleen, ”kiinteävälitteinen polska Helsingin kauneimmalle fiksille”.

Ne vanhatkin biisit ovat Lajusen ”lähipiiristä”, sillä levyn synkeimmät teokset on sanoittanut hänen isoisänsä isoisä Herman Saxberg a.k.a. Pilli-Hermanni, keuruulainen pelimanni 1800-luvulta. Renttulassa on tositapahtumiin perustuva murhaballadi ja Kirkkovene kertoo Keuruunselällä vuonna 1845 tapahtuneesta veneonnettomuudesta, jossa kuoli 26 ihmistä. Tekstit ovat siis pitkiä ja tarinamaisia, mutta ne eivät olekaan laululyriikkaa vaan kansanrunoja, joihin Lajunen on säveltänyt omat musiikit tai sovittanut ne muista kansansävelmistä. Lisäksi avausraidassa kuullaan sanatonta laulua.

Vaikka sanoituksia on vain kolmessa biisissä, ne täyttävät lähes puolet levyn kestosta. Ne ovat sävellyksinä varsin minimalistisia ja pelkistettyjä, mutta pituudestaan huolimatta ne eivät käy missään vaiheessa tylsiksi. Tämä johtuu siitä, että sävellykset selvästi palvelevat sanoituksia, tukien runojen merkityksiä täydellisesti. Itsepintainen viulujumitus sopii erityisen hyvin Renttulan murhatyön intensiiviseen kuvailuun.

Turkoosi polkupyörä antaa nimenä varsin huolettoman ja harhaanjohtavankin kuvan levystä, joka on merkityksiltään syvä ja tyylillisesti monitahoinen. Se on täydellinen esimerkki siitä, miten näennäisen vähäisistä aineksista saadaan monipuolinen ja toimiva musiikkikokonaisuus. Musahaasteen miellyttävin kuuntelukokemus tähän saakka!

Emilia Lajunen: Turkoosi polkupyörä (Texicalli, 2012)
7. musahaasterasti: Levy, jonka nimessä on väri
Mistä: CD kirjastosta (saatavuus yleisten kirjastojen Finna-tietokannassa)
Kuuntele Spotifysta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.