Nine Inch Nailsin mentyä tauolle Trent Reznor ryhtyi puuhastelemaan Atticus Rossin ja tuoreen vaimonsa, Mariqueen Maandigin, kanssa. Eilen julkaistiin sitten tämän Coililta nimensä ottaneen How to Destroy Angels -kokoonpanon debyyttijulkaisu, eponyyminen kuuden biisin EP.

Tämä julkaisu on siitä harvinainen, että se on julkaistu juuri niin kuin levyt pitäisi mielestäni julkaista. Levyn voi ladata ilmaiseksi hyvälaatuisena MP3:na (320 kbps). Jos sitten haluaa tukea bändiä rahallisesti, on tarjolla monta vaihtoehtoa. Kahdella dollarilla saa digitaalisen julkaisun häviöttömässä formaatissa, kansitaiteella ja musiikkivideolla täydennettynä – saa siis järkevään hintaan saman audio-visuaalisen kokonaiskokemuksen kuin perinteisen levyn ostaessaan. Lisäksi voi ostaa paitaa, julistetta, tarraa ja muuta materialistista jos tykkää sellaisista asioista – itse en enää juurikaan välitä tuollaisesta fanikrääsästä. CD ja vinyylikin tulevat joskus tulevaisuudessa.

Tällaisesta julkaisutavasta pitäisi tulla minusta musiikkialan standardi. Sitten voisin itsekin ostaa yksinomaan digitaalista musiikkia. Sitä joutuu kyllä aika pitkään odottamaan, jos niin ylipäänsä voi koskaan käydä. Suurin osa digitaalisesta musiikkikaupasta on todella huonolaatuista ja kallista tuohon esimerkkiin verrattuna. Hyvän ja käyttäjäystävällisen digitaalikaupan periaatteet on siis jo luotu, mutta niitä ei käytetä laajasti. Voisi se hinta olla enemmänkin olla kuin 2 euroa kuudelta biisiltä; tärkeämpää on että palvelu on näin hyvää ja vaivatonta, että todella saa rahoilleen vastinetta.

Asiaan osin liittyen, uudessa Ydin-lehdessä on Mike Pohjolan erinomainen artikkeli Tekijänoikeus vai tekijän oikeus? Siinä oikeastaan sanotaan kaikki ne asiat joita itsekin olen ajatellut, ja paljolti myös tänne kirjoittanut, eikä siihen hirveästi olekaan lisättävää. Tärkeimpänä pointtina varmaan edelleen se, että taiteilijoiden toimeentulon varjolla tehty tekijänoikeusjärjestöjen lobbaus hyödyttää oikeasti vain sijoittajia ja suuryrityksiä eikä taiteen tekijöitä tai siitä nauttijoita.

Ylipäänsä se, että teoksen tekijänoikeus voi jatkua tekijän kuoltua, on mielestäni väärin. Ei sillä ole sitten mitään tekemistä taiteilijoiden toimeentulon kanssa ja tuo toimeentulo on ainoa syy miksi tekijänoikeuksia edes mielestäni tarvitaan. Samasta syystä on hyvä kyseenalaistaa, onko kaikkein menestyneimpien taiteilijoiden enää tarpeen saada rahaa jokaisesta julkaisustaan. Reznorhan on esimerkiksi sellaisessa taloudellisessa asemassa, että hän voi jaella omaa tuotantoaan vapaamielisesti, ja tekeekin niin. Tässä tosin mennään jo tuloerojen, ihmisten ”rikastumisoikeuden” ja kaiken sellaisen puolelle. Tämä on siis lopulta paljon pelkkää musiikkibisnestä laajempi yhteiskunnallinen kysymys.

Toinen tärkeä pointti Pohjolalla on kritisoida joidenkin Piraattipuolueen jäsenten uusiliberalistista käsitystä siitä että vain kaupallisesti tuottava taide on säilyttämisen ja luomisen arvoista. Muuten Piraattipuolue onkin aika hyvällä linjalla, koska kyllä ihmisellä on oikeus nauttia kaikesta luodusta taiteesta ihan tulotasosta riippumatta.