Ohjaus: Johan Renck
Ladattu YouTubeen: 7.1.2016
Näyttökertoja: 51 922 434 (31.8.2019)

En pahemmin perusta kriitikoiden taipumuksesta nähdä kuolleiden artistien viimeiset teokset jotenkin enteellisinä, tai muutenkaan siitä makaaberista yhteydestä joka muusikoiden arvostuksen ja heidän kuolemansa välillä vallitsee. Siksi olikin mykistävää kuinka imagonrakennuksen mestari David Bowie piti narut hallinnassa loppuun asti: hän julkaisi viimeisen musiikkivideonsa niin lähellä omaa kuolemaansa ettei elämää (tai siis kuolemaa) ja taidetta voinut mitenkään erottaa toisistaan.

Oli helppo ajatella, että kukaan rocktähti ei ole hallinnut oman kuolemansa mediarepresentaatiota yhtä suveneeristi. Toisaalta ei tässäkään kannata turhia romantisoida: kyse oli myös sattumasta, koska ei Bowiekaan voinut tietää tarkkaa kuolemansa hetkeä. Hän esimerkiksi haaveili Blackstar-levyn seuraajan tekemisestä vielä vähän ennen kuolemaansa, vaikka siinä vaiheessa hänen syöpähoitonsa oli jo lopetettu koska mitään ei ollut enää tehtävissä.

Sattumallakin oli siis iso osansa siinä, miksi Lazarus-musiikkivideosta muodustui niin ikoninen jäähyväisteos. Se sai ensi-iltansa YouTubessa torstaina 7.1.2016. Maailma oli hädin tuskin ruvennut saamaan videosta jotain tolkkua kun seuraavana maanantaina jo kuultiin Bowien kuolleen. Syöpä oli pidetty yhtä suurena salaisuutena kuin viimeiseksi jääneen albumin levyttäminenkin. Ajoitus vaikuttaa suunnitellulta, mutta tuskin edes Bowie teki kuolemastaan tarkoituksella ison julkisuustempauksen.

Lazarusta katsellessa tuntuu joka tapauksessa ilmeiseltä, että kuolinsängyllä makaava Bowie ei näyttele vaan on oikeasti viimeisillään. Siinä kuitenkin esiintyy myös toimintakykyinen Bowie raidallisessa asussa ja joku pimeissä nurkissa piileksivä ilkimys, joka varmaan edustaa kuolemaa tai kuolemanpelkoa. Tämä jaloillaan oleva Bowie saattaa edustaa hänen henkeään, sieluaan, luovuuttaan tai mainettaan, eli sitä mitä hänestä jää jälkeen fyysisen kuoleman jälkeen.

Kuollessaankaan Bowie ei paljastanut itseään suorasti ja henkilökohtaisesti. Lazarusta ei kirjoitettu ”Bowien viimeiseksi biisiksi” vaan se oli osa Lazarus-musikaalia, jonka Bowie kyllä teki syöpädiagnoosinsa jälkeen. Musikaali on jatkoa Nicolas Roeg -elokuvalle Mies toisesta maailmasta, jossa Bowie näytteli avaruusolento Thomas Newtonia, jonka ongelmana ei suinkaan ole kuolevaisuus vaan kuolemattomuus. Bowie siis laulaa tässä kyllä omasta kuolevaisuudestaan, mutta Newtonin hahmon kautta.

Nimi Lasarus vaikuttaakin ristiriitaiselta, sillä yleensähän nimi assosioidaan kuolleista herättämiseen, eikä tätä tematiikkaa löydy sen enempää tästä biisistä kuin musikaalistakaan. Bowie tuntuukin tässä kuuluvan siihen koulukuntaan, joka ei keskity Jeesuksen tekemään ihmetyöhön vaan siihen että Lasarukselta ei (Nick Cavea mukaillen) kysytty haluaako hän edes tulla herätetyksi haudasta. Raamatun Lasarus oli Newtonin tapaan kyvytön kuolemaan, koska Jeesus ei antanut hänen jäädä haudan lepoon.

On vaikea nähdä yhteyttä Lasaruksen/Newtonin ja kuolevan Bowien välillä, koska heillähän on ihan päinvastaiset ongelmat. Laulaja itse ei tätä yhteyttä ehtinyt selittää, eikä varmasti olisi koskaan halunnutkaan. Kuolema on suuri mysteeri, ja niin on taidekin – etenkin Bowien. Hän oli julkinen henkilö, mutta myös salaperäinen eläessään, sairastaessaan ja kuollessaan. Emme yksinkertaisesti voi ymmärtää kaikkea Bowiesta tai kuolemasta, ja juuri siksi Lazarus on niin tärkeä video. Se selittää rationaalisen oloisesti jotain mitä ei oikeasti voi ymmärtää.

Video on kuin luotu osaksi fanien suruprosessia. Ensisijainen syy teoksen syntyyn on varmastikin ollut itseilmaisu, mutta en silti usko että Lazarus kertoo siitä miten Bowie yrittää itse hyväksyä oman kuolemansa – sen hän varmaan teki yksityisemmin. Vaikka sekään tuskin oli täysin tarkoituksellista, videon suurempi merkitys löytyy siitä, että sen avulla fanit pystyivät työstämään omaa menetystä ja suruaan.

Luulen että tämä on se syy, miksi sitä enteellisyyttä yritetään jokaisen artistin kuoleman jälkeen löytää niin epätoivoisesti: se auttaa kuulijoita käsittelemään asiaa, ymmärtämään kuoleman sen kautta, mitä vainaja teki eläessään. Useimmiten artistin kuoleman yhteydessä tähän tarkoitukseen on tarjolla lähinnä hätäisesti kasattuja kokoelmalevyjä tai mauttomia postuumeja julkaisuja, joista tulee vain rahastuksen maku. Bowie kuitenkin lähti arvokkaasti, julkaisemalla yhden uransa parhaista levyistä ja musiikkivideoista.