#88 MC ADE – Bass Rock Express (1985)

Spotify
YouTube (vain ääni)

Miami Bass on genren nimenä poikkeuksellisen kuvaava. Se on Miamista ja tärkeintä siinä on basso. Ja pyllyt. DJ Assaultin ghettotech (ks. #92) onkin pohjoinen sivuhaara tälle bilemusiikkien kuningasgenrelle. Miami bass -artistit ottivat New Yorkin electron, korostivat MC A.D.E. & Posse - Just Sumthin' to Do; levynkansisen bassoja ja räppäsivät pyllyistä. Genreä on varmasti ihan hyvä syy pitää misogyynisenä ja naisia esineellistävänä. Bassojen oli tärkeää olla ylikorostettuja, jotta ne kuulostaisivat subbareissa mahdollisimman tymäköiltä kun avoautolla ajettiin pillurallia pitkin Miamia. Ainakin omissa mielikuvissani. Genressä onkin vielä oma sivuhaaransa nimeltä car audio bass, joka arvatenkin ylikorostaa matalaa bassohuminaa aivan naurettavuuksiin asti. Hyvää kamaa myös subbarin testaamiseen ja häädön hankkimiseen kerrostalosta.

Yksi tärkeimmistä ja varhaisimmista Miami bass -kappaleista oli kuin ”Miamin Planet Rock”. Afrika Bambaataan klassikkobiisin tapaan myös MC ADE:n Bass Rock Express oli aika suora kopio Kraftwerkin Trans-Europe Expressistä. MC ADE oli tosin Fort Lauderdalesta eikä Miamista. Floridan lämpö oli kuitenkin keskeinen motivoiva voima, koska puolipaljaita pyllyjä näkyi paljon stringien luvatussa osavaltiossa.

1990-luvulla Miami bass oli hetken valtavirran valokeilassakin. Tämä mainstreamversio Miami bassista oli arvatenkin vähän vähemmän eksplisiittinen sanoiltaan ja muutenkin hieman helpommin lähestyttävää. Genren esiintyminen valtavirrassa oli kuitenkin vain muutaman yksittäisen hitin varassa eikä se jäänyt pysyvästi osaksi kaupallisesti menestynyttä hip hopia.

Kuuntele myös: Jos Bass Rock Express oli ensimmäinen Miami bassin soundia määrittävä raita, 2 Live Crew’n Throw the D (1986) muodostui pohjapiirrustukseksi, jonka ympärille kaikki genren myöhemmät raidat rakennettiin. 1990-luvun Miami bassin keskeisiä hittejä oli esimerkiksi 69 Boyzin Tootsee Roll (1994). Car audio bassin korviin sattuvaa ja kajareita räjäyttelevää bassohuminaa edustaa esimerkiksi Techmaster P.E.B. (Bassgasm (Ultimate Woofer Test)).

Lue lisää: Shapiro (2000): s. 106-107.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *