Musiikki kuuluu kaikille!

Olin keikalla hieman poikkeuksellisessa paikassa, vallatussa talossa. Hieno ja erilainen keikkakokemus: epäkaupallinen, epävirallinen, ikärajaton, avoin, intiimi. Keikkapaikkana hylätty talo ei ehkä ole kaikkein mukavin, mutta olen paljon epämiellyttävämmissäkin baareissa käynyt bändejä katsomassa.

Baarien ulkopuolella järjestettävissä keikoissa on omasta mielestäni yksi hyvä puoli ylitse muiden: sen keskipiste ei ole alkoholi. Kyse ei siis olisi siitä että minulla olisi mitään sitä vastaan että ihmiset haluavat nauttia alkoholia keikoilla. Kyse on voimakkaasta taloudellisesta riippuvuudesta: musiikkitapahtuma tekee tappiota jos ihmiset eivät ryyppää tarpeeksi. Valitettavasti pop- ja rock-keikat ovat jostain syystä keskittyneet ensisijaisesti baareihin, mikä ei minun mielestäni ole todellakaan se paras mahdollinen paikka kuulla elävää musiikkia ja tutustua ihmisiin.

Ensimmäinen esiintyjä oli hieman elektronisia ja drone-vaikutteita folk-musiikkiin sotkeva improvisaatioryhmä Teboils. Musiikki ei välttämättä ole kauhean improvisoitua, vaikka kevyitä free form / free folk -assosiaatioita välillä syntyikin. Spontaanimpi puoli bändin musiikista taitavat olla sanoitukset, jotka syntyvät kanssakäymisessä yleisön kanssa: katsomosta annetaan paperilappu, josta sitten otetaan laulun sanat. Kun keikkaympäristönä on vielä kynttilöin valaistu kodikas huone, ei voisi lämminhenkisempää ja intiimimpää ilmapiiriä toivoa.

Olisinkin oikeastaan voinut laittaa ”yleisön” äsken lainausmerkkeihin, koska sen verran häilyvä raja esiintyjän ja yleisön, lavan ja katsomon välillä oli. Kappaleet syntyivät siinä ajassa ja paikassa, yhdessä. Ja sitten esityksen jälkeen ne katosivat ikuisiksi ajoiksi. Ainutlaatuista ja kertaluontoista, täydellinen vastakohta musiikin omistamiselle ja tuotteistamiselle. Musiikki oli yhdessä jaettu hetki, jollaisia ei voi ostaa rahalla kaupasta.

Toisena esiintyi akustista hc-punkia tällä kertaa soittanut HCM-City. Akustiset instrumentit toivat mukavasti humoristisuutta bändin esiintymiseen, mutta sähkön puute ei silti vienyt hardcoren voimasta, rupisuudesta ja aggressiosta mitään pois. Ehkä juuri päinvastoin, koska kaikki ääni ja vimma piti tehdä omin avuin. Sitä kyllä sitten riittikin. Keikan huippukohtiin kuului CMX-cover kappaleesta Mielipuolinen rakkaus.

Ennen kolmatta ja viimeistä esiintyjää minun piti kuitenkin valitettavasti lähteä jo pois, mutta illasta jäi todella hyvä mieli. Ainutlaatuinen kokemus, jossa musiikin elävyys todella tuntui lähellä. Haluaisin ehdottomasti lisää tällaista yhteistä, epäkaupallista ja ihmisläheistä kaupunkielämää. Tämä puolestaan edellyttäisi yhteiskunnan ja virkavallan myönteisempää suhtautumista tällaiseen omaehtoiseen toimintaan, jonka tavoitteena ei ole taloudellinen voitto. Musiikkiesitykset ovat tietysti vain pieni osa tällaisista mahdollisuuksista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.