Tummaa musiikkia

Minulla on teoria: mistä tahansa musiikkigenrestä tulee hyvä jos sen nimeen liittää dark-etuliitteen. Hyvä on tietysti täysin subjektiivinen asia: tarkoitan, että hyvä omasta mielestäni: oma synkkä mielenlaatuni ja estetiikantajuni on varsin ennalta-arvattava. Se on oikeastaan jo koomista: jos minulla on vaihtoehtoja, valitsen niistä aina sen synkemmän. Otetaanpa esimerkkejä teoriani tueksi.

Dark ambient ja dark folk (a.k.a. neofolk, apokalyptinen folk)

Joskus kymmenen vuotta sitten kun todella pääsin sisään raskaaseen rock- ja metallimusiikkiin, minulla oli pitkä kausi jolloin mikään rauhallinen musiikki ei iskenyt. Sitä puolestaan oli edeltänyt pitkä kausi jolloin kuuntelin lähinnä kaikkea kevyttä ja rauhallista enkä sietänyt mitään raskaampaa mättöä. Nykyään en edes tiedä onko musiikkimaullani vaiheita koska pyrkimyksenäni on koko ajan yhä vain monipuolistaa siitä kokonaisvaltaisempi yleismaku.

Tuona raskaan musiikin kautena en olisi voinut ikinä kuvitella pitäväni folk-musiikista, ja ambientkin oli muuttunut aivan vieraaksi. Sitten se tumma etuliite kuitenkin toi siihen oman mielenkiintoisen elementtinsä. Ei niin että se yksittäinen sana olisi mitään ratkaissut; neofolkiin tutustuin ihan neofolkina ja suunnilleen samaa (pienillä painotuseroilla) tarkoittava termi ”dark folk” löytyi vasta sitten kun olin sydämeni menettänyt. Sekä dark ambientissa että -folkissa se jokin melankolisempi ja tummanpuhuvampi piirre teki niistä kiinnostavampia kuin näistä genreistä ilman etuliitettä.

Sitten siinä kuitenkin lopulta kävi niin, että nämä dark-etuliitteiset genret johdattivat minut paitsi takaisin rauhallisemman musiikin pariin, myös niihin taustalla vaikuttaneiden tyylien pariin ja huomasin pitäväni myös ihan vain vanhasta kunnon 60-luvun folk rockista ja vieläkin vanhakantaisesta perinnemusiikista. Tai sitten Brian Enon 70-luvun ambient-kokeiluista ja 90-luvun ambient housesta.

Dark psytrance (a.k.a. darkpsy) ja darkcore (a.k.a. doomcore)

Vaikka olin EBM:stä ja ns. aggrotechistä (eikä saa unohtaa tietenkään dark electroa!) pitkään pitänytkin, ja sitä ennen eurodancesta (ts. ”ysäriteknosta”) en olisi silloinkaan kovin helposti uskonut vielä joskus kiinnostuvani niinkin monotonisesta jumputuksesta kuin psykedeelisestä trancesta tai hardcore technosta. Niin vain kävi että dark-etuliite toimi taas ”porttigenrenä”.

Molemmista genreistä se kaikkein hitain ja synkin alagenre on juurikin se jonka nimen eteen liitetään sana dark. Tässä vaiheessa tosin on huomautettava että darkcorena tunnetaan myös yksi junglen alagenreistä, mistä syystä ”dark hardcorea” onkin luontevampaa nimittää sen toisella nimellä, doomcore. Nämä ”tummat” alagenret eivät ole täysin monotonisen tasaista jumputusta vaan sisältävät myös painostaviin tunnelmiin tähtääviä rauhallisempia elementtejä sekä ennalta-arvaamattomampia biittejä ja kappalerakenteita.

Kyllähän sitten näidenkin alagenrejen kautta löytyi myös se emogenre ja aloin jotenkin kummasti ymmärtää sitä jumputuksen pointtia. Ymmärrän kyllä senkin, että ne genret kuulostavat varmaan parhaimmilta huumeissa, ja että selvinpäin kuultuna ne voivat vaikuttaa ihan käsittämättömältä jumputuspuurolta. Itse taidan kuitenkin olla sen verran syntymähumalassa tai muuten vain aivokemialtani sekaisin, että pääsen elvänäkin kyllin transsimaiseen olotilaan nauttiakseni psytrancesta.

Dark cabaret

Tavallinen cabaret-musiikki tuntui sekin pitkään täysin vieraalta ja ärsyttävältä kiekumiselta ja teatraalisuudelta musiikin kustannuksella. Mutta sitten tuli The Dresden Dolls ja popularisoi tämän dark cabaret’ksi kutsutun suuntauksen, jossa cabaret’n lennokkuus ja räävittömyys yhdistyy elämän synkempiin puoliin mukavasti mustaa huumoria viljellen. Sitten löytyi paljon muitakin bändejä ja lopulta se itselleni tärkeimmäksi muodostunut, eli genren keskeisimpiin pioneereihin lukeutuva The Tiger Lillies. Tätäkin kautta sitten löytyi tie niille juurille ja varsinkin BrechtWeill-parivaljakon tuotokset lukuisine myöhempine sovituksineen (Doorsista Black Sun Productionsiin) ovat löytäneet tärkeän paikan sydämestäni.

Darkwave

Darkwave on darkcoren tapaan näitä hienoja termejä jotka tarkoittavat monta täysin eri genreä. Tämä selkeä muunnos new wavesta on tarkoittanut aikoinaan amerikkalaisen Projekt-levy-yhtiön lanseeraamaa heavenly voices / ethereal -tyylistä tunnelmointimusiikkia (esim. Black Tape for a Blue Girl), jota kutsutaankin myös ethereal waveksi.

Suunnilleen samoihin aikoihin sillä tarkoitettiin Euroopassa jotain ihan muuta: goottirockin ja elektronisen musiikin välimaastoon sijoittuvaa synkistelyä jossa koneita ei käytetä tanssittavuuden vaan synkeän tunnelman saavuttamiseksi (esim. Diary of Dreams). Tämän lisäksi, ilmeisesti ihan ensimmäisenä, termillä darkwave tarkoitettiin 80-luvulla monia post-punk ja synthpop -akteja. Nämäkin bändit ovat tosin luultavasti vaikuttaneet näihin myöhempiin akteihin. Darkwaven kaikkia inkarnaatioita kenties siis yhdistää sama synkkä tunnelma, jota usein kuvaillaan dark-etuliitteellä.

Johtopäätökset

Kaikesta tästä huolimatta esimerkiksi dark metal ei ole oikein ikinä iskenyt minuun. On tosin myönnettävä, etten ole koskaan oikein ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. Sitten sopii ihmetellä että miksei dark hiphopia, dark countryä tai vaikkapa dark flamencoa ole olemassa (ei kun onpas!). Heti oppisin pitämään perinteisistä inhokkigenreistäni! Tosin kenties industrial hip hopin voi ajatella ajavan dark hiphopin aseman koska Dälekistä kuitenkin pidän melkoisesti. Toisaalta horrorcoressakin on joitain synkkiä elementtejä jotka voisivat olla perusteena sen nimeämiseksi dark hiphopiksi.

Ehkä mistä tahansa genrestä tosiaan saa mielestäni paremman ja kiinnostavan kun lisää siihen dark-etuliitteen. Kuten hiphopin esimerkistä kävi ilmi, on tietysti mahdollista korvata se jollain muullakin sanalla. Dark vain on sellainen hieno yleissana, joka viestii jotain musiikin yleisestä tunnelmasta ja tunneskaalasta. Yleisesti melkein synonyyminä voi käyttää vaikkapa horror tai black -etuliitteitä. Toisaalta monissa tapauksissa nämä etuliitteet voivat merkitä täysin eri asioita, kuten metallimusiikissa: esim. dark metal vs. black metal.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *