Kuunteluhaaste 2018

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Melomaanikon someversen sisäinen työnjako tuntuu menneen vähän siihen että Facebookissa voin julkaista mitä vain, mutta blogia päivitän vain kahden projektin (elektroninen top 100 ja 1001 klassista levytystä) tiimoilta, ja jos niissä tulee jokin näkymätön seinä vastaan, blogissa ei tapahdu mitään. Tänä vuonna aion korjata tilanteen, mutta vastuuttomasti yritän sitä aloittamalla kolmannenkin projektin.

Vuodesta 2015 järjestetty HelMet-kirjastojen lukuhaaste on tuttu somesta jo aikaisemmilta vuosilta, ja etenkin Taikalyhdyn lukuprojektin seuraaminen on ollut minulle inspiroivaa. En vain lue tarpeeksi että kykenisin itse sellaiseen. Aikani on rajallinen, mutta viihteen saatavuus käytännössä rajatonta, kuten tuossa bloggauksessakin sanotaan. Mutta kuunteluun kyllä pystyn!

Onneksi HelMetissä on nyt tarttunut tähän tilaisuuteen omalla musahaasteellaan tälle vuodelle. Tavoitteena on siis kuunnella vuoden 2018 kuluessa 50 itselle entuudestaan tuntematonta musiikkiteosta annettujen parametrien puitteissa. Toivon että kerran viikossa -deadlinen asettaminen itselleni antaa tämän blogin kirjoittamiseen tarvittua rakennetta ja kuria. Ne muut projektit jatkuvat sitten omalla ajallaan.

Olen harmitellut sitä, että huolellisella perehtymisellä musiikkiin on se huono puoli, ettei oikein osaa kuunnella mitään umpimähkäisesti. Toivottavasti tämä haaste korjaa asian. Aion käyttää näiden levyjen etsimiseen pääasiallisesti kirjastoa, koska monet näistä kohdista on helppo toteuttaa ihan vain kävelemällä kirjastoon ja ottamalla tietystä hyllystä sattumanvaraisen levyn käteensä. Tietysti, kun kerran on kirjaston kehittämä haaste. Ainakin näin ensimmäisellä kerralla käytän kuitenkin Spotifyta, koska kirjastosta ei löytynyt valitsemaani levyä.

Haasteen ensimmäisen ”rastin” kuvaus on vähän epämääräinen ”konseptilevy (kappaleet muodostavat tarinan)”, koska läheskään kaikki konseptilevyt eivät ole narratiivisia. Eihän tässä haasteessa tietenkään ole tarkoitus viilata pilkkua näin vakavamielisesti, mutta itselleni ainakin on helpompi löytää tähän sopivaa kuunneltavaa kun kriteerit on määritelty mahdollisimman tarkasti.

Esimerkiksi Wikipedian List of concept albums -artikkeli on niin naurettavan pitkä, että ei siitä joukosta voi mitenkään järkevästi valita mitään. Googlasin siis pikaisesti järkevän pituisen Best Narrative Concept Albums -listan. Siellä oli kaksi levyä jotka olivat itselleni täysin vieraita, ja valitsin niistä sen joka oli kuvauksen perusteella kiinnnostavampi.

Camper van Beethoven: New Roman Times (2004)
Musahaasterasti: 1. Konseptilevy (kappaleet muodostavat tarinan)
Mistä peräisin: Spotifysta

Camper van Beethoven: NewCamper van Beethoven: New Roman Times (levynkansi)Camper van Beethoven on täydellinen valinta tällaiseen projektiin, koska en olisi ikimaailmassa kuunnellut sitä muuten. Yhtyeen nimi oli minulle entuudestaan tuttu, lähinnä siksi että se on kiinnittänyt huomioni luotaantyöntävyydessään. En minä tällaista huumorimusiikkia kuuntele! Toisekseen tämän levyn kansikin on todella ruma. Times New Roman -kirjasimen valinta on tietysti tietoinen leikki albumin nimellä, mutta ei se silti vakuuta, vaan näyttää halvalta ja huolimattomalta. Tässä levyssä ei siis ole mitään ulkoisesti houkuttelevaa.

Tavoitteenani tässä haasteessa on kuunnella teokset mahdollisimman pienillä ennakkotiedoilla, mutta kaikissa tapauksissa se ei ole perusteltua. Esimerkiksi konseptialbumien tematiikka ja juoni harvoin avautuu pelkästään kuuntelemalla. New Roman Timesin kuunteleminen Spotifysta on siis aika epätarkoituksenmukaista, koska siellä ei ole lyriikoita. Onneksi ne kuitenkin löytyvät muualta netistä.

Koska perehdyin levyn taustoihin, tiesin etukäteen, että tämä epäilyttävältä kuulostava Camper van Beethoven on yhdysvaltalainen 1980-luvun indie rock -bändi, joka teki tällä levyllä comebackin vuonna 2004. Juoni on vaihtoehtoiseen historiaan perustuva allegoria Yhdysvaltojen poliittisesta ilmapiiristä 9/11:n jälkeen. Levyn maailmassa ei ole mitään liittovaltiota vaan keskenään riiteleviä maita, joista tässä ovat mukana liberaali Kalifornia ja konservatiivinen Texas.

Tässä tilanteessa tulee terroristi-isku (”51/7”) ja levyn texasilainen protagonisti lähetetään ulkomaille käymään sotaa terroria vastaan. Päähenkilö alkaa menettää uskoaan texasilaiseen sotakoneistoon ja konservatiivien Jumalaan, ja kotiin palattuaan hän siirtyy armeijan leivistä yksityiseen turvallisuusfirmaan, joka on sotkeutunut Kalifornian sisällissotaan. Sekään ei tunnu oikealta, joten lopussa hän päätyy CVB-nimiseen sissijärjestöön taistelemaan texasilaisia vastaan.

Mitään sivujuonia ei kuvioon oikeastaan mahdu, lähinnä irtonaisia viittauksia johonkin isompaan fiktiiviseen maailmaan jossa on jostain syystä myös avaruusolioita. Mielenkiintoisin yksityiskohta on se, että tässä vaihtoehtoisessa todellisuudessa minimalistisäveltäjä Steve Reichin teos Come Out on Kalifornian antifasististen mellakoiden inspiroimana listojen kärkeen nouseva yllätyshitti. Todella luova tapa liittää cover-biisi osaksi alkuperäistarinaa!

Levyssä parasta ovatkin sanoitukset, jotka pitävät mielenkiintoani yllä helposti parin läpikuuntelun verran. Eivät ne ole erityisen omaperäisiä tai taidokkaita, mutta vaihtoehtoiset historiat ja todellisuudet ovat aina kiehtoneet minua. Valitettavasti levyllä on kuitenkin 7 instrumentaalia ja levyn musiikkipuoli jättää minut täysin kylmäksi. Camper van Beethoven kuulostaa siltä mitä indie rock on pahimmillaan: tavallista rockia, joka on indietä vain sen takia, että bändi ei ole tarpeeksi lahjakas lyödäkseen läpi valtavirtaan. CvB kuulostaa pohjimmiltaan viiden pennin Tom Pettyltä.

Bändin omaa soundia ovat ilmeisesti country- ja folk-vaikutteet, jotka kuuluvat etenkin viuluosuuksissa. Myös esimerkiksi psykedelian ja diskon puolelle eksytään silloin kun päähenkilön mielentila sitä edellyttää. Koska kyseessä on konseptilevy, myös progen vaikutus on väistämätön, ja kuuluu etenkin levyn alkusoitoissa Prelude ja Sons of the New Golden West. Rohkeasta tyylihyppelystä huolimatta kaikki biisit tunnistaa samaksi keskinkertaiseksi bändiksi.

New Roman Times ei siis varsinaisesti täyttänyt tämän haasteen perustavinta tavoitetta, eli musiikista nauttimista. Haasteeseen voisi, ja varmaan kannattaisikin, osallistua turvallisemmilla valinnoilla, mutta minä aion tehdä tästä korkean riskin projektin. Se tarkoittaa sitä että moni teos on varmasti täydellinen hutilyönti omaan musiikkimakuuni nähden. Ainoastaan niin voi löytää jotain todella yllättävää. Toisaalta osa nautinnosta tulee juuri tästä riskin ja epävarmuuden tunteesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.