Jos olen jotain 14 vuoden musiikkibloggauksen aikana oppinut, niin sen, että 100 asiaa on liian monta yhden ihmisen listattavaksi, ainakin jos jokainen niistä pitäisi perustella erikseen. YouTube-ajan ikonisimmat musiikkivideot ja Elektroninen top 100 olisivat molemmat valmistuneet vuosia sitten, jos ne olisivat olleet vain top 50. Tästä oppineena käyn jäljellä olevat 45 YouTube-ajan musiikkivideota läpi pikakelauksella. On toki hieman absurdia, että sijat 45–1 saavat vähemmän huomiota kuin sijat 100–46, mutta näin tässä nyt vain on tehtävä, jotta edes joskus tulisi valmista. Ensimmäisenä käsittelen sijat 45–41.

45. Lady Gaga – Born This Way (2011)

Ohjaus: Nick Knight
Ladattu YouTubeen: 27.2.2011
Katselukertoja: 295 899 614 (14.8.2022)

Tämä on oikeastaan se musiikkivideo, jonka ansiosta tämä lista on olemassa. YouTube-ajan alussa pidin musiikkivideota kuolleena taiteenmuotona. En varsinaisesti internetin takia vaan siksi, että TV-kanavat olivat lopettaneet niiden esittämisen. Nähtyäni Lady Gagan kunnianhimoisen Born This Wayn vuonna 2011 YouTubessa  kuitenkin ymmärsin, että suuren mittakaavan videoita tehdään edelleen. Niitä vain on turha yrittää nähdä MTV:ltä tai mistään muualta perinteisestä mediasta.

Erityisesti Born This Wayn pitkä ja lähes abstraktia kaleidoskooppista kuvastoa sisältävä intro teki syvän vaikutuksen. Se muistutti musiikkivideon edellisestä kulta-ajasta: jos alussa on yli kaksi minuuttia pitkä elokuvamusiikilla säestetty johdanto (biisi alkaa vasta ajassa 2:33), voi sanoa, että kyseessä on jotain enemmän kuin musiikkituotteen myyntiä edistämään tehty mainosvideo.

44. Pharrell Williams – Happy (2014)

Ohjaus: We Are From LA
Ladattu YouTubeen: 8.1.2014
Katselukertoja: 1 032 177 114 (14.8.2022)

Happy on oikeastaan liian pitkä tälle listalle (ylärajana oli 10 minuuttia), koska täysmittaisena kyseessä on ”maailman ensimmäinen 24 tuntia pitkä musiikkivideo”. Vuorokauden pitkä versio julkaistiin omalla nettisivullaan 24hoursofhappy.com. Se ei taida 2020-luvun nettitekniikalla kuitenkaan enää oikein toimia, mutta tunnin pituisiin osuuksiin pilkottu versio löytyy tältä soittolistalta.

Käytännössä väite videon pituudesta on harhaanjohtava, koska oikeasti siinä vain toistuu sama biisi 360 kertaa peräkkäin. Ainoastaan kameran edessä tanssivat tunnetut ja tuntemattomat ihmiset vaihtuvat. Tämä neliminuuttinen video on kooste, joka sisältää tietysti myös Kätyreitä, koska biisi kuitenkin on Itse ilkimys 2 -leffaan tehty.

Internet-ajalla epävirallisia versioita on aina enemmän kuin virallisia, jopa näin äärimmäisessä tapauksessa. Wikipedian mukaan epävirallisia versioita iloisesti kadulla tanssimisesta kertyi eri puolelta maailmaa yhteensä yli 1500. Ikävin esimerkki näistä oli iranilainen tribuuttivideo, jonka tekijät pidätettiin, koska video oli ”vulgaari ja loukkasi julkista siveyttä”. Tiettävästi videon tekijöille annettuja ruoskimisrangaistuksia ei kuitenkaan ole pantu täytäntöön. Että sellainen mukava anekdootti tällaisesta hyvän mielen musiikkivideosta.

43. Justin Bieber – Sorry (2015)

Ohjaus: Parris Goebel
Ladattu YouTubeen: 22.10.2015
Katselukertoja: 3 572 352 102 (14.8.2022)

Myös Sorry on osa isompaa kokonaisuutta. Justin Bieberin Purpose-levyn kaikista biiseistä tehtiin koreografi Parris Goebelin ohjaama tanssivideo, ja ne kaikki julkaistiin yhden viikonlopun aikana Purpose: The Movement -nimellä.. Perinteistä poiketen näissä videoissa olivat siis pääosassa enimmäkseen tanssijat, jotka yleensä jäävät tähtien taustalle. Joistakin albumin biiseistä tehtiin erikseen virallinen musiikkivideo, mutta Sorryn tanssivideosta tuli niin suosittu, että mitään sen virallisempaa videota ei tarvittu. Se on edelleen Bieberin katsotuin musiikkivideo ja YouTuben historian 17. katsotuin video.

42. Shakira – La La La (Brazil 2014)

Vieraileva artisti: Carlinhos Brown
Ohjaus: Jaume de Laiguana
Ladattu YouTubeen: 22.5.2014
Katselukertoja: 1 234 047 330 (14.8.2022)

Unohtakaa väsyneet lätkäbiisit, jotka jaksavat kiinnostaa korkeintaan muutamaa miljoonaa ihmistä, jalkapallobiisit ovat se iso juttu! Ihan vaikka siksi, että niiden musiikkivideoissa on etnisesti monimuotoinen edustus kun taas jääkiekkoa valkoisempaa lajia on vaikea keksiä. Toki La La La (Brazil 2014) esittää lähinnä etnisiä stereotypioita, mutta on siinä silti enemmän monimuotoisuutta kuin musiikkivideoissa yleensä.

Shakiran neljä vuotta vanhempi MM-tunnari, Waka Waka (This Time for Africa), oli parempi biisi ja isompi hitti, mutta sen musiikkivideo ei tavoita maailman seuratuimman urheilutapahtuman henkeä ja globaalia mittakaavaa yhtä hyvin kuin tämä. Videota on muuten syytetty Woodkidin Iron-videon plagioinnista, mutta samankaltaisista ideoista huolimatta sanoisin että kyse on ihan sallitusta vaikutteiden ammentamisesta.

41. Haloo Helsinki! – Hulluuden highway (2017)

Ohjaus: Herra Ylppö
Ladattu YouTubeen: 27.1.2017
Näyttökertoja: 6 497 005 (14.8.2022)

Suomalaisten bändien maailmankiertue jatkuu, en tosin tiedä minne. Olen ihan varma että vielä vuonna 2018 netistä löytyi tieto Hulluuden highwayn kuvauspaikasta, mutta myös informaatioaikakaudella voi näköjään hukata taustatietoja kun aikailee. Joka tapauksessa videossa bändi menee eksoottiseen autiomaahan suljetulle moottoritielle pyörimään. Pulp Fictionin tapaan realistinen bändisoitto on vain viitteellinen ohjenuora, jota ei tarvitse orjallisesti noudattaa. Hienoin esimerkki esiintymisen vapaudesta tulee ajassa 1:30, kun rumpali Jukka Soldan lähtee juoksemaan pois rumpusetin luota juuri ennen kuin rytmiraidan valtaa puhtaasti elektroninen biitti. Ikään kuin hän vapautuisi katu-uskottavan rock-soundin kahleista ja pääsisi musiikillista konservatiivisuutta pakoon.

Hulluuden highway hyödyntää raskaasti YouTube-ajalle ominaista glitch-estetiikkaa, jossa kuvaa vääristetään tarkoituksella tavoilla, jotka muistuttavat digitaalisten videotiedostojen kuvavirheitä. Ajalle tyypillisesti tätä yhdistetään anakronistisesti analogisen elokuvafilmin epätäydellisyyksien digitaaliseen jäljittelyyn. Erityisen kiinnostavaa videossa on näennäisen kuvasuhteen rikkominen, missä laajakuvan ylä- ja alapuolelle jäävät mustat palkit muuttavat muotoaan pitkin videota.

Rohkeimpana ratkaisuna pidän kuvan pimentämistä häiritsevän pitkäksi aikaa, kun lyriikoissa päästään ensimmäistä kertaa kohtaan ”kun valot sammuu niin sä kaiken näät” (ajassa 1:04). Toisella kertaa nämä sanat aiheuttavat ns. normaalin pituisen pimennyksen, mutta tuo ensimmäinen on sen verran pitkä, että se alkaa tuntua luonnottamalta. Idearikasta videota on helppo pitää Herra Ylpön visuaalisen uran hienoimpana saavutuksena.