Kirjoittaessani näistä viidestä videosta mietin lähinnä sitä, mikä pointti listoissa on. Näennäisen ”paremmuusjärjestyksen”, jalustalle nostamisen ja mainitsematta jättämisen sijaan taideteoksista pitäisi kirjoittaa kriittisesti ja analyyttisesti, ei arvottavasti. Mutta kun listauspeliin on lähdetty, niin katkeraan loppuun asti jatketaan.
40. Die Antwoord – Baby’s On Fire (2012)
Ohjaus: NINJA & Terence Neale
Ladattu YouTubeen: 5.6.2012
Katselukertoja: 265 337 526 (15.11.2022)
Tämän listan laatimisen jälkeen Die Antwoordin molempaan osapuoleen on kohdistunut useita hyväksikäyttösyytöksiä ja tuntuu väärältä nostaa heidän teoksiaan enää jalustalle.. Toisaalta Ugly Boy on jo listalla ja tämä on vielä ikonisempi video. Tämä on yleistä 2020-luvulla: kun tekee taustatyötä melkein kenestä tahansa kulttuurisessa valta-asemassa olevasta valkoisesta miehestä, Wikipediasta löytyy ”sexual assault allegations” lähes yhtä vakioituna väliotsikkona kuin ”career” ja ”personal life”. Tämän disclaimerin jälkeen kerron vastentahtoisesti, mikä tässä videossa oli hienoa ennen kuin koko bändi pilasi itsensä.
Baby’s on Firen rakenne muistuttaa syklisyydessään enemmän biisiä kuin elokuvaa. Kerronnallisessa mainstream-elokuvassa juoni yleensä etenee lineaarisesti. Kuvia toistetaan vähän ja tämä rakenne on periytynyt pitkälti myös musiikkivideoihin, vaikka pop-kappaleet eivät ole lineaarisia vaan syklisiä. Vaikka säkeistöt kertoisivat kuinka selkeästi alusta loppuun etenevän tarinan, aina sieltä tulee kertosäkeistö yhä uudestaan ja uudestaan, niin että mikään ei oikeasti muutu.
Vaikka Baby’s on Firen tarina eteneekin selvästä alusta loppuun, on se silti jaksotettu hyvin tarkasti säkeistörakenteen mukaan. Videossa Yolandi esittää NINJA:n siskoa, joka menee jokaisessa säkeistössä entistä pidemmälle petipuuhissa uuden pojan kanssa. NINJA, joka tietysti on koko ajan itse vähäpukeisten naisten seurassa, saa vihiä ja lähtee pahoinpitelemään Yolandin uusinta vierasta. Jokaisessa säkeistössä vierailla on entistä päheämpi ajoneuvo (moposta autoon) ja jokaisessa kertosäkeistössä NINJA:lla on entistä rankempi apuväline (pesäpallomailasta käsiaseeseen). Videon lopussa NINJA on ampumassa viimeistä poikaa, mutta Yolandi heittää häntä tiilellä naamaan. Onnellinen loppu.
Pidin aiemmin videota parodiana miehisestä kaksinaismoraalista, mutta nyttemmin viisastuneena en oleta että bändi oikeasti on vitsaillut mistään. Tämäkin video näyttää siis enemmän merkityksettömältä väkivaltafantasialta kuin miltään analyyttiseltä tutkielmalta.
39. LMFAO – Sexy and I Know It (2011)
Ohjaus: Mickey Finnegan
Ladattu YouTubeen: 16.9.2011
Katselukertoja: 942 863 078 (15.11.2022)
Nyt kun saatiin tuo edellinen inhottava tapaus hoidettua pois alta, siirrytään videoon jonka uskallan edelleen tulkita parodiaksi toksisesta maskuliinisuudesta. Olisi tämäkin video toki tehty nyt ihan eri tavalla kuin kymmenen vuotta sitten. Esimerkiksi Ron Jeremyn ottaminen videoon ei ole muistutus siitä että seksikkyys on pään sisällä vaan siitä, että heterokeskeinen pornoteollisuus ylläpitää omia vahingollisia kehoihanteitaan. Ylipäänsä voi ajatella, että ehkä kolmen minuutin aggressiivinen sukuelinbulgen heiluttelu ei ole omiaan luomaan mitään safe spacea katsojille. Videon satiirisuutta ei kannata ehkä hirveästi korostaa senkään takia, että biisin sisältävän Sorry For Party Rocking -levyn kansikuva antaa varmasti rehellisemmän kuvan bändin suhteesta seksuaaliseen esineellistämiseen.
38. Macklemore & Ryan Lewis – Thrift Shop (2012)
Vieraileva artisti: Wanz
Ohjaus: Jon Jon Augustavo, Ryan Lewis & Ben Haggerty
Ladattu YouTubeen: 29.8.2012
Katselukertoja: 1 728 809 847 (15.11.2022)
Retromania ja vanhan kierrätys ovat YouTube-ajan megatrendejä, ja mikäpä sitä paremmin kuvaisi kuin biisi kirpputoreista. Seattlelaisilla kirppareilla kuvatussa videossakin aikuinen Macklemore esiintyy Batman-onesiessa häpeilemättömän überhipsterin elkein. Kaikki muodit voivat tulla takaisin koska kaikki voi olla kontekstista riippuen joko todella rumaa tai todella siistiä. Hyvänä puolena tietenkin on myös kiertotalouden nousu, minkä Sesame Streetkin ymmärsi kun Macklemore vierailulle tuli.
37. Taylor Swift – Shake It Off (2014)
Ohjaus: Mark Romanek
Ladattu YouTubeen: 19.8.2014
Näyttökertoja: 3 224 910 941 (15.11.2022)
Shake It Off on Taylor Swiftin katsotuin video ja varmasti monen mielestä se ikimuistoisin. Myös hänen urallaan se oli tärkeä käännekohta ja oman itsenäisen taiteellisen identiteetin julistus: videolla Swift tanssii ”huonosti” itselleen vieraiden musiikkikulttuurien tansseja, mutta ei välitä epävarmuudestaan vaan tekee rohkeasti omaa juttuaa. Country-tähti etsii omaa identiteettiään eri tyyleistä ja luo itselleen uuden imagon pop-tähtenä.
Omasta mielestäni tämä on kuitenkin vasta Swiftin kolmanneksi ikonisin musiikkivideo, minkä vuoksi se on listalla jo näin alhaalla. Sitä on myös kritisoitu kulttuurisesta appropriaatiosta, koska twerkkaus ja breakdance on selvästi esitetty eksoottisempina kuin muut tanssigenret, joita Swift videolla kokeilee. Kenties asiaan vaikuttaa, että asialla on yksi tämän listan vanhimmista musiikkivideo-ohjaajista, Mark Romanek. Video nimittäin on juuri sellainen mikä olisi voitu tehdä myös 25 vuotta aiemmin ihan saman ohjaajan kanssa. Mikään siinä ei viittaa suoraan siihen, että se olisi juuri YouTube-ajan video.
36. Sia – Elastic Heart (2015)
Ohjaus: Sia & Daniel Askill
Ladattu YouTubeen: 7.1.2015
Katselukertoja: 1 248 562 815 (15.11.2022)
Pop-musiikkivideoiden taustalla vaikuttavista taidemuodoista tanssi on lähes yhtä tärkeä kuin elokuva. Silti se on lähes aina ollut alisteinen elokuvallisille vaikutteille, musiikista puhumattakaan. YouTube-ajalla tähän on ehkä tullut pieni muutos, mistä tällä listalla todistavat esimerkiksi Anna Erikssonin Jos mulla olisi sydän ja Justin Bieberin Sorry. Itse aloin henkilökohtaisesti ”tajuta” tanssia ehkä eniten Sian Elastic Heart -videon ansiosta. Se oli toinen Sian musiikkivideo, jossa 11-vuotias Maddie Ziegler tanssii. Chandelier oli ylistetty video, mutta seuraaja aiheutti kohun – ilmeisesti juuri siksi, että ihmiset eivät ymmärrä tanssia abstraktina taiteenmuotona.
Elastic Heartin videossa Ziegler ja näyttelijä Shia LaBeouf tanssivat pelkissä ihonvärisissä tanssiasuissa. Yhdistettynä tanssijoiden 17 vuoden ikäeroon, monelle (myös itselleni) tuli ensimmäisenä mieleen pedofilia. Syytän tästä sitä, että kulttuurimme – ja etenkin musiikkivideot – ovat kauttaaltaan yliseksualisoituja. Meni useita katselukertoja ja kriittistä ajattelua, että tajusin ettei tässä tanssissa esitetä alastomia 11- ja 28-vuotiaita vaan täysin abstrakteja konsepteja. En osaa suomentaa tätä, mutta Sian mukaan ”two dancers represented warring ’Sia’ self states”. Tanssissa ei siis ole kyse siitä, miltä se pinnalta näyttää vaan siitä, mitä se tulkitsee metaforisesti. Elastic Heartin ansiosta tapani katsoa tanssia on muuttunut ikuisesti.