Viime vuonna tuli 150 vuotta Charles Darwinin Lajien synnyn julkaisusta. Loogisin tapa juhlistaa tätä tapahtumaa oli tanskalaisen Hotel Pro Forma -performanssiryhmän mielestä tilata elektropop-yhtye The Knife tekemään Darwinista ja hänen merkkiteoksestaan elektroninen ooppera. Itsellekin tuli ihan ensimmäisenä mieleen että näin tuo kunnianosoitus on tehtävä.

Lopputulos oli Knifen, Mt. Simsin ja Planningtorockin kollaboraatio Tomorrow, in a Year, joka sai ensi-iltansa Kööpenhaminassa viime syyskuussa ja julkaistiin digitaalisena albumina tämän vuoden tammikuussa. Fyysinen tupla-albumi on tulossa marraskuussa. Levyn voi kuunnella myös Spotifyssä. Omalle koneellekin saa ilmaiseksi ladattua Ebb Tide Explorerin ja Colouring of Pigeonsin.

Olen monen muun poulaarimusiikin parissa kasvaneen ja eläneen tapaan melko allerginen jo sanalle ”ooppera”, joten lohdullista on että Knifen jäsenet itsekään eivät tienneet ennen tätä projektia oopperasta juuri mitään. Tuloksessa se varmasti kuuluu raikkaana tuoreutena, ja itse ainakin kuuntelen levyä hädin tuskin edes ajatellen että kyseessä on ooppera. Lähinnä Tomorrow, in a Year kuulostaa kokeelliselta teemalevyltä jolla drone, ambient ja noise yhdistyvät lauluun, joka on vain paikoin stereotyyppistä ”oopperaulinaa”.

Levy on siis kovin kaukana The Knifen kolmesta ensimmäisestä studioalbumista, jotka olivat hieman nyrjähtänyttä elektropoppia, mutta poppia kuitenkin. Tomorrow, in a Yearilla ei varsinaisesti ole kappaleita, ainoastaan äänimaisemia jotka toimivat taustana narratiiville, jossa yhdistyvät niin biologia kuin Darwinin henkilökohtainen elämäkin. Sinänsä tällainen uusi suunta ei ole yllätys, koska Knife on kuitenkin aina ollut hieman erikoinen tapaus. Silti tämä levy on varmasti suuri pettymys kaikille elektroindien faneille jotka olisivat halunneet vain uuden Silent Shoutin (Spotify).

Itse olen kuitenkin vain ja ainoastaan tyytyväinen tähän suunnanvaihdokseen, koska aiemmassa Knifen tuotannossa on aina ollut jotain minua ärsyttävää. Eniten minua on häirinnyt liiaksi efektoitu laulu, joka on kuulostanut minusta lähinnä koomiselta. Tämän lisäksi varsinkin Deep Cutsilla (Spotify) oli paljon muitakin elementtejä jotka estivät minua ottamasta bändiä ollenkaan vakavasti. Nyt pop-elementtien myötä on päästy eroon myös turhasta (tahattomasta?) komiikasta ja Tomorrow, in a Year onkin mielestäni Knifen ehdottomasti onnistunein albumi. Vaikka se on puolitoistatuntinen tupla, se ei tunnu liian pitkältä. Karin Dreijer Anderssonin lauluakin kuulla nyt vähän, eikä lainkaan efektoituna; näin bändin päävokalistin äänikin kuulostaa mukavan tuoreelta silloin kun hän on äänessä.

Koska aina pitää vertailla, eniten tämä kuulostaa minusta Coilin myöhäistuotannolta. Samanlaista puheen ja laulun yhdistämistä rutiseviin ja suriseviin äänimaisemiin tämäkin teos on täynnä. Koska teema on biologinen, on mukana toki myös luonnonääniä, joskin voimakkaasti manipuloituina. Knifelle tyypillisiä tummia konebiittejäkin kuullaan harvakseltaan, mutta niiden ei ole tarkoitus rytmittää selvärajaista popkappaletta saatika sitten saada kuulijaa tanssimaan. Kaikesta poikkeavuudesta huolimatta levy kuulostaakin kovin leimallisen Knifelta: samoja tuttuja ääniä käytetään hyvin paljon, mutta eri tavalla kuin popimmilla levyillä.

Koska ooppera ei ole ooppera ilman visuaalista puolta, lopuksi vielä oopperan traileri YouTubessa: