Vähän musiikillista serendipiteettiä

Pirkka Åman käyttää käsitettä musiikillinen serendipiteetti kirjoittaessaan verkon yhteisöllisistä musiikinsuosittelupalveluista (lataa tutkimus PDF:nä). Serendipiteetti määritellään yleisesti onnekkaaksi sattumaksi, jonkin hyödyllisen tai hyvän löytämiseksi silloin kun sitä ei etsi.

Musiikillisella serendipiteetillä Åman tarkoittaa ”palvelun käyttäjän kokemusta siitä, että hän löytää makuaan vastaavaa tai sitä muokkaavaa musiikkia enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti”. Kyse on siis käyttökokemuksesta. Uuden musiikin löytäminen last.fm:n kaltaisista palveluista on Åmanin mielestä hankalaa perinteisen metadatan kautta; se tapahtuu ennemminkin siten, että käyttäjä törmää kiinnostaviin artisteihin silloin kun ei niitä aktiivisesti etsi.

Serendipiteetti on siis eri asia kuin vain sattuma ja selittyy mielestäni paljolti kyvystä hakeutua tilanteisiin, joissa todennäköisesti kokee onnekkaita ”sattumia”, eli esimerkiksi viettää paljon aikaa sosiaalisessa mediassa jossa törmää mielenkiintoiseen musiikkiin vaikka ei sitä varsinaisesti etsikään.

Tunnistan omassa musiikin löytämisessäni paljon ominaisuuksia nimenomaan serendipiteetistä. Etsiydyn aktiivisesti uutta musiikkia esittelevien medioiden pariin ja muutenkin hakeudun tilanteisiin joissa on todennäköistä törmätä musiikillisiin ilmiöihin. Tällöin löytää useasti siis väistämättä jotain millä on kaikupohjaa omassa musiikkimaussaan.

Yksi tällainen hakeutuminen tilanteeseen, joka mahdollistaa musiikillisen serendipiteetin, tapahtui minulle tänä viikonloppuna. Kokemus ei vastannut tai muokannut musiikkimakuani, mutta se olisi voinut tehdä niin. Annoin uudelle, sattumanvaraiselle musiikille, mahdollisuuden.

Sain nimittäin mystisen poltetun CD-levyn jossa ei lukenut muuta kuin ”Vähän kaikkea”. Polttajasta ei ole tietoa, se oli vain lojunut eräässä asunnossa edellisen tai sitä edellisen asukkaan jäljiltä, kuka ikinä olikaan. Tämän jälkeen jääneen kokoelman muistalevyistä päätellen osasin kyllä epäillä sen sisältävän lähinnä suomalaista uho-hiphopia ja amispoppia. En osunut kauhean väärään.

Vähän kaikkea; mystinen levynkansi

Melkeinpä petyin siihen kuinka helppo tiedonhakutehtävä oli selvittää kaikki levyn 16 kappaletta. Sanoja googlaamalla löysin lähestulkoon kaikki YouTubesta. Muutaman biisin tietysti tunnistin ensitahdista ihan muuten vain Tämä suuri mysteeri viihdytti minua sen vuoksi vähemmän aikaa kuin olin toivonut! Biisien tunnistaminen tässähän se suurin hupi oli, kun ei levyltä lopulta löytynyt juurikaan musiikkia joka olisi ”vastannut tai muovannut musiikkimakuani”.

Kaikkein vaikein oli viimeinen kappale, joka kuulosti minusta äärimmäisen tutulta mutta tarvittiin toinen korvapari toteamaan, että sehän on joku remix Tetriksen teemabiisistä, tai siis oikeammin Korobeinikista. Kävi ilmi että siitä on kyllä tehty valtavasti erilaisia jumputusversioita, mutta tämä kyseinen versio löytyi vain epämääräisellä nimellä ”Techno Trance Tetris Remix”. Epäilen, että ”Techno Trance” ei ole mikään oikea artistin nimi.

Alla biisilista YouTube-linkkien kera:

  1. Konala Cartelli – Kuuminta hottia
  2. Ludacris – Acta a Fool
  3. Ambassa – Valtakausi
  4. Chingy – Right Thurr
  5. Xzibit – X
  6. System of a Down – Chop Suey!
  7. Urbaanilegenda – Klubilla
  8. Sentenced – Killing You Killing Me
  9. 50 Cent – Tipsy
  10. Voittajafiilis – Jokainen on voittaja
  11. Günther – Ding Dong Song
  12. French Affair – Sexy
  13. Silkinpehmee feat. Leijonamieli – Anna mulle
  14. Shaggy – Boombastic
  15. Kilpi – Nerokasta ikävää
  16. Techno Trance – Tetris Remix

Oli perin jännittävää heittäytyä ”sattuman” varaan ja ruveta ennakkoluulottomasti kuuntelemaan jotain itselleen ihan vierasta. En sieltä löytänyt mitään (uutta) josta olisin pitänyt, joten siinä mielessä tämä ei täytä Åmanin kriteerejä musiikilliselle serendipiteetille. Koen kuitenkin että jotta serendipiteetti toimii, täytyy nimenomaan olla valmis heittäytymään tällaisiin tilanteisiin avoimella seikkailumielellä.

Minusta on erityisen mielenkiintoista se miten vieraalla logiikalla tämä kokoelma on koostettu. Mukana on hip hopin lisäksi kolme elektronista tanssiraitaa ja kolme metallibiisiä, mutta ne on kaikki ripoteltu aivan sekaisin. Erityisen omituista oli kuunella Chop Suey!, sitten suomenkielinen cover In da Clubista, ja sitten Killing You Killing Me. Ihan sairasta! Kontrasti oli melkoinen. Toinen hämmästyttävä asia oli tietysi se kuinka huonolaatuisista MP3:sista levy paikoin oli selvästikin poltettu. Tai sitten kaikki suomalaiset ug-hiphoppparit levyttävät niin huonolaatuisesti…

Jokin suomalainen musiikkimedia järjesti joitakin vuosia sitten jännittävän projektin jossa muutama suomalainen eri tyylilajin muusikko vaihtoi keskenään sokkona iPodeja. Itseäni kiehtoisi kyllä hyvin paljon saada jostain gigatolkulla ”täysin sattumanvaraista” musiikkia, jota voisi sitten kuunnella uteliaana.

Mediasoittimissa tosin on se heikkous, että siinähän näkee mitä on kuulemassa! Itse arvostin tässä kokemuksessa juuri sitä täydellistä yllätyksellisyyttä joka tulee siitä ettei tiedä esittäjän nimeä. Eipähän ainakaan synny ennakkoasennetta ja -odotuksia! Pidän myös tiedonhausta ja mysteerien ratkaisemisesta.

Pyörittelinkin tässä ajatusta bookcrossingin muuttamista disccrossingiksi. Voisi vain jättää nimettömiä poltettuja CD-levyjä julkisille paikoilla ja kirjoittaa kanteen vain ”Ota tästä”. Ei tulisi edes yhtä kalliiksi kuin iPodien kylväminen pitkin maita ja mantuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.