Hartaasti odotetun Night of Folk Aesthetic -tapahtuman lähestyessä olen taas vaihteeksi yrittänyt perehtyä Tenhin musiikkiin, mutta en ole oikein onnistunut vieläkään erityisemmin pitämään tästä yhtyeestä. Tämä on sinänsä omituista, koska pidän kyllä valtavasti kaikista muista saman genren bändeistä. Nyt olen kuitenkin onnistunut paikallistamaan sen syyn, miksi Tenhi ei uppoa: se ei mielestäni ole neofolkia, vaikka se useimmiten sellaiseksi luokitellaankin.

En osaa tätä kauhean vakuuttavasti ja selkeästi perustella, mutta minusta Tenhi kuulostaa enemmän miltä tahansa metallibändiltä kuin yhdeltäkään neofolk-bändiltä. Mitä tahansa Tenhin kappaletta kuunnellessa mietin, että se olisi hyvin tyypillinen metallikappale, jos vain akustisten kitaroiden tilalla olisi sähköisiä kitaroita. Oikeastaan melkein odotan että raskas kitaravalli iskee päälle hetkenä minä hyvänsä, mutta Tenhin kappaleissa ei kuitenkaan koskaan käy niin.

Tenhin musiikissa on minusta jotenkin selittämättömästi samaa tylsyyttä kuin metallimusiikissa, mutta en osaa tätä tylsyyttä kovin tarkasti selittää koska en oikeastaan todella ymmärrä musiikista mitään. Toisaalta en myöskään yhtään ihmettele enää, miksi Tenhi on niin suosittu. Siksi tietenkin, että se kuulostaa tarpeeksi paljon metallilta. Jos itse saisin mielivaltaisesti päättää genremääritelmistä, käyttäisinkin Tenhin musiikista mieluiten määrettä ”acoustic folk metal”, koska se on mielestäni paljon kuvaavampi termi kuin neofolk.

Sopii tietysti kysyä miksi olen menossa tuolle keikalle ja miksi ylipäänsä odotan sitä hartaasti. Syy on luonnollisestikin yksi lämmittelijäbändeistä: Matt Howdenin ihana projekti Sieben. Siinä on sitä minun mielestäni neofolkin parhaimmista perinteistä ammentavaa musiikkia, vaikka Sieben onkin jo oikeastaan enemmän ihan rehtiä folkia ilman mitään etuliitteitä. Howdenin biisit eivät luo assosiaatioita metalliin vaan todella luovat vanhakantaista ja luonnonläheisestä tunnelmaa.