Aihearkisto: Musiikkivideot

Saatananpalvontahiphopia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vaikka musiikkivideo onkin MTV:n surkastumisen myötä muuttunut aika kuolleeksi taiteenlajiksi, jota YouTubekaan ei voi palauttaa entiseen loistoonsa, joskus vastaan tulee oikeasti upea musiikkivideo. Yleensä hyvät musiikkivideot tehdään huonoihin biiseihin, koska musavideoiden tekeminen maksaa ja teknisesti laadukasta jälkeä voi tehdä vain isolla rahalla eli jos on mainstream-artisti. Ja silloin todennäköisesti musiikki on, jos ei huonoa, niin ainakin mielikuvituksetonta ja ennalta-arvattavaa. Vain turvallinen musiikki on turvallinen sijoituskohde, eikä musiikkiteollisuus uskalla ottaa näinä ”vaikeina” aikoina riskejä.

Tämän hetken suosikkivideoni onkin Jay-Z:tä, josta on täysin epäuskottavaa pitää. Biisinäkin On to the Next One on aika jännä. En tosin tiedä kannattaako sitä edes biisiksi kutsua, pikemminkin kyse on monotonisesta samplella pelailusta, joka kuitenkin toimii jollain kierolla tavalla. Äänimaailmassa on jotain hypnoottista ja aavemaista, ja musiikkivideo sopii hyvin sen kanssa yhteen. Biisissä sentään vitsaillaan auto-tunen kustannuksella, joten ei se voi olla mainstream-hiphopia pahimmasta päästä.

Genressä, jossa musiikkivideot useimmiten keskittyvät puolipaljaisiin takamuksiin, tulos on hämmentävän tyylikäs. Siinä on juuri sellaista synkkää kuvastoa joka on lähellä sydäntäni. Synkkä kuvasto on luonnollisestikin saanut myös herkät yksilöt keksimään videolle saatanallisia merkityksiä. YouTubessa on loputon määrä erilaisia salaliittoteorioita joissa video liitetään saatananpalvontaan ja Illuminatiin. Niiden seasta on mahdotonta edes löytää alkuperäistä tai edes saada selvää siitä mikä on parodiaa ja mikä tosissaan tehtyä. Tiivistettynä kyse on vain uudesta versiosta ”rocktähti myy sielunsa menestyksestä” -tarinasta ja vielä vanhemmasta Faust-hahmosta.

Hämmentävimmästä päästä salaliittoteorioista on seuraava video, jossa Jay-Z:n musiikkivideota luetaan kuin Piru Raamattua… tai siis juuri päinvastoin:

Tarkoitukseni ei ole pilkata kristinuskoa tai olla epäkunnioittava, mutta tuo on käsittääkseni ihan tosissaan tehty ja hyvä esimerkki siitä miten äärimmilleen uskonnollinen vainoharhaisuus voi mennä. Ihmiset uskovat ja näkevät mitä haluavat. Paras esimerkki ovat nuo peilikuvilla leikkivät mustetahratestejä muistuttavat otokset, joissa ihminen voi nähdä ihan mitä tahansa. Vaikka paholaisen kasvot tai siivet. Aivan kuten numero kolme voi ihan ihmisestä riippuen tarkoittaa joko kolmea kuutosta (666), pyhää kolminaisuutta tai vaikkapa Jay-Z:n The Blueprint 3 -albumia.

Hieno parodia aiheesta on puolestaan alla:

Juuri symboliikan runsaus ja tulkinnanvara tekee tästä musiikkivideosta niin upean teoksen. Video on hieno esimerkki kulttuurisesta rikkaudesta. Yksittäisessä teoksessa on paljon mitä tulkita, se herättää paljon keskustelua ja synnyttää uutta kulttuuria valistuksesta parodiaan. Itseäni kiehtovat okkultistinen symboliikka ja salaliittoteoriat valtavasti, joten miksipä en pitäisi koko tapauksen ulkomusiikillisistakin puolista. Ihan sama ovatko käytetyt symbolit puhtaasti esteettisessä vai okkultistisessa käytössä.

Parasta ja huonointa promootiota

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vaikka olenkin ahkerasti puolustanut musiikkitiedostojen vapaata jakamista, ymmärrän kuitenkin miksi jotkut vastustavat sitä. Sen sijaan YouTubessa pyörivien videoiden vastustamista ja poistamista en osaa ollenkaan ymmärtää. Luvattomia musiikivideoita poistetaan sieltä jatkuvasti ja aiemmin linkkaamani uutinen Warnerista koski tietysti myös YouTubea. Levy-yhtiö haluaa vetäytyä YouTubesta ja Spotifystä, eli oikeastaan parhaista promootiovälineistä joita musiikilla nykyään on. MTV ei ole ollut oikeasti musiikkikanava enää vuosiin eikä musiikkivideoita muutenkaan juuri tv:stä näe.

YouTubesta ja internetistä muutenkin on tullut paljon monipuolisempi promootiokanava kuin perinteisestä tv:stä ja radiosta, joiden musiikkitarjonta muuttuu koko ajan kapeammaksi. Warnerin linjanveto on hyvä esimerkki siitä kuinka peloissaan ja menneisyyteen jumiutuneita isot yhtiöt ovat. Kaivetaan omaa kuoppaa kieltämällä jotain mistä saisi ilmaista julkisuutta tuotteilleen. Ennemminkin sellainen vain likaa yhtiön mainetta. Musiikkitiedostojen jaossa se ymmärrettävä argumentti on että koska musiikkia lataa, sitä ei osta. Se ei ole aukoton selitys, mutta ymmärrän kuitenkin sen takana olevan logiikan. Sitä en kuitenkaan ymmärrä miten mikään YouTubessa oleva musiikkiesitys johtaisi siihen että joku ei käytä siihen rahaa. Eihän niitä edes saa omakseen sieltä.

Usein sanotaan myös että musavideot ovat nykyään bisnestä, niitäkin myydään – ja niiden osuus on yhä tärkeämpi kuin perinteisiä CD-formaatin albumeita ei osteta. Musiikki-DVD:eiden myynti kyllä kasvaa samalla kun CD-levyjen myynti laskee mutta nekin ovat yleensä keikkataltiointeja eivätkä musiikkivideokokoelmia. Ei musiikkivideoita tehdä juurikaan siinä mittakaavassa kuin MTV:n kulta-aikana 90-luvun alussa, ei siinä määrin että musiikkivideo olisi jokin ensisijainen julkaisuformaatti joka täyttäisi kokonaisen julkaisun. Poikkeuksena ovat siis nämä pitkältä aikaväliltä videoita kokoavat kokoelmat. Se päätuote musiikki-DVD:llä on yleensä kuitenkin live-esitys. En minä ole koskaan kuullut että kukaan olisi ostanut yksittäisen kappaleen musiikkivideota, joita YouTube-pätkät kuitenkin enimmäkseen ovat.

Livevideoissa sen tietysti ymmärtää: DVD saattaa jäädä hyvinkin ostamatta jos se on ripattu kokonaan YouTubeen. Mutta muut livevideot? En alkuunkaan ymmärrä keikkojen filmaus- ja kuvauskieltoa. Ei kai kukaan jätä keikalla käymistä väliin siksi että on nähnyt kiertueelta valokuvia tai amatöörivideota netissä? Se on tietysti eri asia että menee ammattimaisen kuvauskaluston kanssa paikalle, mutta eipä sellaista juuri tapahdukaan. Huonompilaatuiset näytteet keikoista korkeintaan auttavat ihmisiä arvioimaan onko joku bändi kiinnostava livebändi. Jos ei ole, niin ehkä bändin pitäisi silloin petrata live-esitystään eikä kieltää kuvaamista.

YouTubessa kukoistaa myös hieno fanivideokulttuuri, jossa bändit saavat ihan ilmaiseksi hienoja musiikkivideoita kappaleitaan promotoimaan. Nämä ovat tietysti tekijänoikeusrikkomuksia, vaikka nekin oikeasti mielestäni vain promotoivat sekä kappaletta että videoon varastettua kuvamateriaalia, jos vain lähteet on ilmoitettu selvästi. Nykyteknologia on mahdollistanut aivan uudenlaisen luovuuden jossa erillisistä taideteoksista voi kuka tahansa yhdistellä uuden toimivan kokonaisuuden.

Olisi hienoa jos bändien musavideokokoelmille saataisiin myös fanivideoita mukaan – jotkut todella ovat sen arvoisia, mutta eihän se onnistu tekijänoikeuksien, lisenssien ja muiden sellaisten luovuutta rajoittavien asioiden takia. Alunperinhän asetukset ja lait on luotu ylläpitämään ja turvaamaan luovuutta, mutta nykyään tuntuu että niitä käytetään vain luovuuden rajoittamiseen taloudellisiin etuihin vedoten.

En silti usko että nykyinen lainsäädäntö on edellytys taloudelliselle kannattavuudelle. Koko tekijänoikeusjärjestelmä kaipaa radikaalia muutosta ja digitaaliseen aikakauteen siirtymistä. Ihmisten luovuus ja taiteen dynaamisuus on päässyt pahasti karkuun lainsäädännöltä ja jäykkien viranomaisten hallinnalta.

Lopuksi vielä esimerkki täysin laittomasta mutta todella hienosta musavideosta, jossa viulua, selloa ja konebiittejä NDH-metalliin yhdistelevä Letzte Instanz saa kuvituksekseen animea: