Tältä sivulta löytyvät esittelyt tekemiini Spotify-soittolistoihin. Osa näistä on nopeasti kokoon roiskaistuja pitkiä listoja sattumanvaraisessa järjestyksessä, jotkut hyvin tiiviitä ja järjestykseltään pitkälle mietittyjä.
Dance Punk
Yleensä kun löydän jonkin kiinnostavan uuden genren, etsin Wikipedian, last.fm:n tai Rate Your Musicin kautta keskeisimmät siihen liitetyt artistit ja levyt. Luotan näihin kaikkein eniten, koska ne on koostettu suurella joukolla harrastajien toimesta, toisin kuin institutionaalisen median elitistiset parin journalistin mielipiteisiin perustuvat näkemykset. Sitten kasaan näistä teoksista valtavan Spotify-listan jonka laitan shufflelle ja painan parhaalta kuulostavat kappaleet ja artistit mieleeni. Joskus kuitenkin käyn suoraan ”olennaisuuksiin” ja selvitän yksittäiset edustavat näytebiisit, kuten tein dance-punkin kohdalla.
Kieltämättä kun kasaa soittolistaa itselleen vielä tuntemattomasta genrestä, yksittäisten kappaleiden valinta on melko sattumanvaraista ja nojaa helposti määrällisiin kriteereihin, siihen mitä biisiä on Spotifyssa eniten kuunneltu. Uskon silti että pieni huolimattomuus ajaa asiansa, koska silloin voi myös välttää vakiintuneen kaanonin mukaisia biisivalintoja. Jos vertaan dance punk -konkariin, soittolistani on luultavasti ”harhaoppisempi”, jolloin en ole sementoimassa yhtä ainoaa oikeaa, ”truea” käsitystä genrestä.
Kun Briteillä oli art punk ja post-punk, amerikkalaisilla oli No Wave ja dance-punk. Tätä ensimmäistä tanssipunkin aaltoa edustaa soittolistallani vain neljä ensimmäistä bändiä. Ei niitä välttämättä hirveästi enemmän silloin edes ollut olemassa koska levytyksiä katsoen tämä aalto oli varsin lyhyt. Sitten 2000-luvun New Yorkissa syntyi kova kaupungin ug-historian uudelleenherättely, garage rock revivalin ja muun sellaisen myötä, ja samalla herätettiin henkiin myös dance punk. Tätä uuta polvea edustaa valtaosa myös soittolistan biiseistä. Tällä kertaa dance punkia ruvettiin kyllä tekemään myös Kaliforniassa, Britanniassa ja varmaan muuallakin. Se, kuinka paljon näillä kahdella aallolla on lopulta tekemistä toistensa kanssa, jää kuulijan arvattavaksi!
Discotheque Panopticon: Soundtracks for a Control Society
Teemasoittolista länsimaisesta valvontayhteiskunnasta. Kuten loistava tv-sarja The Prisonerkin havainnollistaa, ihmisyhteisöjen hallinta ja valvonta edellyttää numeroita ja matematiikkaa. Massat pysyvät sitä paremmin hallinnassa, mitä tarkemmin heidän kuluttamiskäyttäytymistään tilastoidaan ja ennustetaan. Se on paljon tärkeämpää kuin suora turvallisuuspalveluiden suorittama valvonta, joka sekin on toki olennaista.
Myöhäiskapitalismissa ihmiseltä odotetaan puhtaan matemaattista ja ennustettavaa käytöstä: peliteorian mukaista rationaalista toimintaa. Laskentatehon kasvaessa yhteiskunta on muuttunut yhä matemaattisemmaksi. Jokaisen yksilön oletetaan toimivan kuin robotti, täsmällisesti tehtäväänsä ohjelmoitu ratas tuotantokoneistossa. Ei siis aito yksilö. Parhaiten tätä käytännössä havainnollistaa juurikin tämä ihana kamala Facebook, lihaksi tullut panopticon, jossa koko inhimillinen ja sosiaalinen toiminta pelkistetään klikkaus- ja tykkäysdataksi.
Itseoikeitetusti soittolista alkaa kaiken tämän 36 vuotta sitten profetoineella Kraftwerkin The Robotsilla. Listalla on nimestä huolimatta myös pari suomenkielistä biisiä. Sitä voi myös pitää omana ääniraitanani Adam Curtisin dokumenttiin All Watched Over by Machines of Loving Grace (2011), joka tiivistää nämä ajatukset paljon paremmin kuin itse osaan.
Epäsosiaalinen media populaarimusiikissa
Some-aiheisesta musiikista koostamani soittolista, jonka biisijärjestyksessä olen kiinnittänyt erityistä huomiota vastakkainasetteluun: vanhojen kalkkisten luddiittinen some-kritiikki yhdistyy selfie-nuorisomusiikkiin.
Female Pioneers of Electronic Music
Tämän bloggauksen oheen tehty soittolista kokeellisen elektronisen musiikin naispuolisista edelläkävijöistä. Biisit ovat siinä järjestyksessä missä artistit/säveltäjät tulevat ensimmäistä kertaa puheeksi bloggauksessa.
Flood Land – A Mark Ellis Chronology
Flood (s. Mark Ellis) on yksi suosikkituottajistani. Tarinan mukaan Ellis oli uransa alkuaikoina studioavustaja, jonka tehtäviin kuului lähinnä kahvin kaataminen. Tähänkin tehtävään hän suhtautui niin ylitsevuotavalla intohimolla että kahvia tuli mukiin aina liikaa, mistä seurasi kahvin tulviminen yli äyräiden. Ja hänen taitelijanimensä.
Äänisuunnitelijana, miksaajana ja tuottajana Flood on ollut mukana varsin monessa viimeisen kolmen vuosikymmenen merkittävässä pop- ja indielevyssä. 1980-luvulla hän puuhasteli lähinnä Mute Recordsin artistien kuten Nick Caven, Erasuren ja Nitzer Ebbin kanssa, kunnes 1990-luvulla siirtyi isompiin nimiin, aina Depeche Modesta PJ Harveyhin.
Tunnetuinta Floodin yhteistyö on ollut U2:n kanssa The Joshua Treestä (1987) lähtien. Tuolla levyllä hän toimi vielä varsinaisiksi tuottajaksi merkittyjen Brian Enon ja Daniel Lanoisin avustajana, mutta nousi itse päävastuuseen Zooropa-levyllä (1993). Flood oli mukana tekemässä myös monia muita tuon vuosikymmenen menestyslevyjä, kuten Nine Inch Nailsin The Downward Spiral (1994) tai Smashing Pumpkinsin Mellon Collie and the Infinite Sadness (1995). Taiteellisen huippunsa Flood saavutti mielestäni tuotantoyhteistyöllään Alan Wilderin kanssa Depeche Moden levyillä Violator (1990) ja Songs of Faith and Devotion (1993).
Vuosikymmenen lopulla hän tuntuu hieman kadonneen julkisuudesta, kunnes palasi parrasvaloihin kun Killersin ja Editorsin kaltaiset uudemmat bändit lähtivät hakemaan retrosoundia Floodin tavaramerkiksi muodostuneesta synteettisten ja orgaanisten soundien saumattomasta yhteenliittämisestä.
Soittolista on suunnilleen kronologinen, alkaen ensimmäisestä Floodin tuotantokrediitistä The Associatesin kappaleella Tell Me Easter’s On Friday ja päättyy vuonna 2011 julkaistuihin The Pains of Being Pure at Heartin ja Glasvegasin levyihin. Pohjalla on teemasta tekemäni radio-ohjelma, mutta tämä on sitä laajempi soittolista. Listassa on toisaalta myös merkittäviä Spotifyn puutteita kutenPlacebo tai Cabaret Voltaire.
Goottiklubien soitetuimmat kappaleet 2000-2009
Koostin soittotilastoista myös Spotify-soittolistan. Mukana on 89 sadasta soitetuimmasta kappaleesta. Ne ovat sijoituksen mukaisessa järjestyksessä. Tätä kuuntelemalla saa mielestäni melko hyvän yleiskuvan siitä mitä suomalaisilla goottiklubeilla soi viime vuosikymmenellä.
Goottiklubien soitetuimmat kappaleet 2010-2011: Nousijalista
Tämä on edellistä vastaava soittolista vuosilta 2010-11, paitsi että absoluuttisen soittomäärän sijaan tässä järjestyksen on määrännyt se, kuinka paljon kappaleet ovat prosentuaalisesti lisänneet soittomääriään vuosina ’10-’11 verrattuna vuosiin 2000-2009. Pohjana on top 30 -lista, josta olen jättänyt pois ennen 2000-lukua julkaistut kappaleet sekä tietysti kappaleet, joita ei Spotifysta löydy.
Nostalgiatrippi (1990-luku, 2000-2003, 2003-2005, 2006-2007, 2008-2011)
Tämä on viisiosainen soittolista jonka ympärille koostin Melomaanikon nostalgiatrippi -juttusarjan. Tarkoituksena oli siis kartoittaa musiikkimakuni kehittymistä kronologisesti ja autobiografisesti. Tarjolla kaikkea vanhimmista suosikeista tuoreisimpiin löytöihin.
Rolling Stone Top 500 Songs of All Time
Tässä on esimerkki massiivisesta soittolistasta jota ei ole tarkoituskaan kuunnella kokonaan kerralla eikä välttämättä edes järjestyksessä. Itse tosin olen kuunnellut sen noin parin viikon pituisena ajanjaksona juuri tässä järjestyksessä. Lista perustuu Rolling Stone -lehden vuonna 2004 julkaisemaan ja 2011 päivittämään listaan 500:stä maailman parhaasta kappaleesta, tässä tapauksessa käänteisessä järjestyksessä countdown-tyyliin.
Koostin tämän alunperin koska halusin täydentää sivistystäni rock-klassikkojen suhteen. Sattuikin niin, että ihastuin Phil Spectorin tuotoksiin juuri tämän soittolistan ansiosta. Soittolistaa kannattaakin kuunnella valikoiden. Suosittelen niiden kappaleiden ottamista kuunteluun, joista ei ole ikinä kuullutkaan. Niin se musiikillinen horisontti laajenee.
Spotifystä löytyy tältä listalta nyt (2017) jo 477 kappaletta; listalta puuttuu siis enää 23, kun alunperin niitä puuttui 69. Pääosin nämä olivat niitä tunnettuja Spotifyn puutteita. Kun mm. Beatlesin, Led Zeppelinin, Pink Floydin, AC/DC:n ja Metallican kaltaiset rock-jättiläiset ovat päästäneet musiikkinsa Spotifyhin, listasta on tullut huomattavasti täydellisempi.
Schattenin soitetuimmat
Tällä soittolistalla ovat järjestyksessä kaikki ne Schattenissa soitetut biisit jotka soitettiin vähintään 7 kertaa. 40 näistä 44 kappaleesta löytyi Spotifysta.
Tämän soittolistan tein ensisijaisesti jakaakseni tietämystäni toisten kanssa, enkä kartuttaakseni omaa tietämystäni ja löytääkseni uutta hyvää musiikkia. Spotifyn valikoimasta löytyy yllättävän hyvin goottirockin klassikkobändejä, mutta kappalevalinnoissa piti tehdä paljon kompromisseja. Järjestyksessä olen pyrkinyt jonkinlaiseen draaman kaareen ja siihen että peräkkäiset kappaleet todella sopivat keskenään yhteen.
The History of Mellotron
Eräänä maaliskuisena iltana vuonna 2010 innostuin mellotronin, tuon legendaarisen progesoittimen, historiasta joten piti ryhtyä kaivelemaan internetiä saadakseni lisää selvää tuon soittimen käytöstä. Wikipedian ja Planet Mellotronin kautta löysinkin listauksia keskeisistä mellotronia käyttävistä kappaleista ja Spotifyn rajoitusten puitteissa kasasin ne sitten tähän. Rajoituksista mainittakoon esimerkiksi King Crimsonin ja Pink Floydin puute, mikä sekin on aika kohtalokasta koska ne lukeutuvat maineikkaimpiin mellotronin käyttäjiin.
Soittolistalla on toki hieman muutakin kuin progea, mutta genren ominaispiirteiden mukaisesti kappaleet ovat aika pitkiä ja koko soittolistakin sitten levähti yli nelituntiseksi. En tätä muutenkaan ole kertakuuntelua varten suunnitellut ja järjestyskin on kronologinen. Onhan nimikin ”the history of” eli tavoitteena on ollut jonkinlainen dokumentaarinen esitys soittimen käytön historiasta ja kehityksestä. Tarkoituksena on ollut sivistää itseäni. Tässä olikin melkoinen taustatyö sitten, koska piti mahdollisuuksien mukaan selvittää kappaleiden levytysajankohta – julkaisuaikahan on toissijaista! Mutta jos levytyksestä tai julkaisupäivästä ei löytynyt tietoa netistä, täytyi sitten tyytyä summittaisuuteen.
Soittolistan itseäni sivistämään tarkoitettu funktio toteutuikin hienosti koska nyt esimerkiksi tiedän sen, että Bee Geesillä on hyviäkin kappaleita. Myös The Moody Bluesin mahtipontinen äänimaisema teki minuun vaikutuksen. Näihin bändeihin onkin siis ehdottomasti tutustuttava tarkemmin. Enkä tarkoita Bee Geesin kuuluisinta discotuotantoa – tykkään kyllä funkista ja discosta mutta Bee Geesin siloiteltu äärikaupallinen soundi menee jo vähän liian pitkälle – vaan sitä 60-luvun lopun psykedeelisesti sävyttynyttä soft popia.
Trip-Hop Essentials 1988-1998
Kun aikoinani kirjoitin vanhaan blogiini Massive Attackin Mezzanine-levystä, piti tehdä hieman taustatutkimusta ja siinäkin oli apuna Wikipedia, aiheeseen vihkiytynyt nettisivusto Trip Hop Music sekä All Music Guiden essee aiheesta. Sekä tietysti Spotify, jossa pääsi käsiksi itse asiaan eli musiikkiin. Tuloksena oli tällainen puolentoista tunnin summittaisen kronologinen soittolista trip hopin ensimmäisestä vuosikymmenestä. Levytysajankohtia en sentään tätä listaa varten selvittänyt, kronologia perustuu julkaisuvuosiin. Eräänlainen historiallinen näkökulma oli siis tässäkin keskeinen eikä musiikin soljuvuus ollut yhtä tärkeä prioriteetti kuten esimerkiksi goottirock-soittolistassa.