Ohjaus: Johan Söderberg
Ladattu YouTubeen: 15.11.2010
Näyttökertoja: 13 698 443 (15.1.2019)

YouTube-ajalla musiikkivideoiden kuvastoon on ilmestynyt paljon okkulttista symboliikkaa, enimmäkseen puhtaasti visuaalisena elementtinä ilman mitään salatieteellisiä merkityksiä. Raskaassa rockissa näin on toki tehty aiemminkin, mutta uutta 2000-luvulla on ollut se, kuinka laajalle tämä kuvasto levisi valtavirran popissa. Kolmansia silmiä, pentagrammeja, ristejä ylösalaisin ynnä muuta hauskaa voi nykyään nähdä vaikka listaykkösten musiikkivideoissa. Viihdyttävin osa tätä ilmiötä on eittämättä fundamentalistikristittyjen villit teoriat globaalista saatanallisesta pop-salaliitosta, mutta siihen aiheeseen palataan listalla myöhemmin.

Tässä yhteydessä hyväksi esimerkiksi riittäköön vaikka tämä lista 30:sta musiikkivideosta jotka sisältävät okkulttisia rituaaleja (osa ajalta ennen YouTubea). Joukosta löytyvä Lykke Lin video Get Some vaikuttaisi kuvaavan jonkinlaista seksuaalimagiaa. Artisti suorittaa rituaalia, jossa piirretään etäisesti pentagrammia muistuttava kuvio maahan, kirjoitetaan paperi täyteen sanaa SEX, keitellään mystisiä kasveja ja käytetään voodoo-nukkea. Artistin itsensä mukaan biisi kuitenkin kertoo vallasta, ei seksistä. Inspiraatio tekstiin tuli Haruki Murakamin romaanista Nejimakitori Kuronikuru (1994-1995), jossa esiintyy jonkin sortin seksuaalista vallankäyttöä.

Eli kyllä biisi seksiin liittyy, mutta ainoastaan vallan välineenä. Li on korostanut asiaa haastatteluissa koska on niin turhautunut siihen, että mieskatsojan näkevät naisartistin ensisijaisesti seksuaalisina. Oletan hänen tarkoittavan sitä, että naisoletettu artisti nähdään helposti joko passiivisena ”seksiobjektina” tai aktiivisena ”seksisubjektina”, mutta ei kritisoimassa seksuaalisuutta osana vallantavoittelua. Kyllähän sen pitäisi olla selvää kun vain katsoo tätä videota: ei tässä ole kyse mistään konsensuaalisesta seksistä jossa nainen on aloitteellisessa roolissa. Get Some ei kerro viettelystä vaan manipulaatiosta.

Rituaalin lisäksi videossa nähdään kuvastoa B-elokuvasta The Wild Women of Wongo (1958) sekä psykedeelisiä kaleidoskooppiefektejä. Vaikka se ei ole täysin kaksivärinen, lasken sen silti yhdeksi tämän listan kolmesta mustavalkoisesta videosta. Yhdessä nämä visuaaliset elementit muodostavat videon, joka on selvästi aikansa tuote. Pelkästään hyvässä mielessä toki.