Tällä kertaa keikka-arviossa on Echo Is Your Love Telakalla. Bändi yhdistelee musiikissaan indietä noise rockiin suhteellisen ainutlaatuisella tavalla ja toisen kitaristin Mudhoney-paita taisi paljastaa yhden ainesosan lisää: seattlelaisen grungen. Keikka oli suhteellisen lyhyt mutta intensiivinen. Melu taisteli tasapuolisesti popimman ilmaisun kanssa ja yhden kappaleen ajaksi bändi sai myös oman lavatanssijansa aitoon Happy Mondays -tyyliin.

Keikka parani koko ajan muuttuen loppua kohti vauhdikkaammaksi ja riehakkaammaksi. Encoreksi lavalle saatiinkin jo melkeinpä feminiininen Joy Division: post punk -kompin säestämän vokalisti Nea Helston hyperaktiivinen tärinä toi elävästi mieleen Ian Curtisin epileptisen venkoilun, tai ainakin sen millaisena populaarikulttuuri (ts. lähinnä elokuvat 24 Hour Party People ja Control) sen kuvaa.

Oli bändillä lämppärikin, oululainen Punaisen kuningattaren periaate, josta en kyllä osaa hirveästi sanoa mitään, sen enempää hyvää kuin pahaakaan. Tästä nyt tuli muutenkin häpeällisen suppea kirjoitus, ei taida sanallinen inspiraatio olla huipussaan.