Edes hartaimmat Ordo Rosarius Equilibrion ystävät tuskin voivat väittää, ettei yhtye olisi ns. yhden tempun hevonen. Siksi onkin mukavaa huomata että O N A N I (Practice Makes Perfect) tarjoaa ORE:n suurimman suunnanmuutoksen sitten nimenpidennyksen Ordo Equilibriosta Ordo Rosarius Equilibrioon.

Huomattavin uusi elementti on paikoin hyvinkin vallitseva koneellinen äänimaisema, jossa tärkeässä osassa on pehmeäsoundinen rumpukone. Pisimmälle tässä uudessa tyylissä mennään kappaleessa Let Me Show You, All The Secrets of the Torture Garden, joka luo assosiaatioita niinkin yllättävään levyyn kuin Nine Inch Nailsin Year Zero. Tässä on samanlainen hieman rutiseva äänimatto.

Toki tämä levy on silti tuttua ja tunnistettavaa ORE:a. Sanoitukset ovat ”sitä itseään” ja puhelaulun seassa kuullaan pikkutuhmaa ähkimistä. Kokemus on toki audiovisuaalinen ja kansitaidekin siten kohtuullisen pornografista, mutta kuitenkin verrattaen pehmoa. Osa kappaleista voisi olla miltä tahansa aiemmalta Ordo Rosarius Equilibrion levyltä, mutta ei kai se haittaa, jos se lauletaan vaikkapa italiaksi (ytimekkäästi nimetty Amore Rosso, Amore Marrone, Amore Nero (Il Waltzer del Lupo Mannaro)). Levy on parhaimmillaan rytmisen tarttuvassa päätösraidassa Confesssions of a Sinflower, jossa on parhaat elementit bändin tyypillisestä tyylistä sekä tästä uudesta suunnasta.

Periaatteessa tämä levyn olisi kai voinut listata vuoden 2008 parhaissa levyissä, koska vinyylipainos siitä julkaistiin jo viime vuonna. Isommalle yleisölle tähdätty CD on kuitenkin tullut ulos vasta tämän vuoden puolella, joten ehkä tämä sinne vuoden 2009 top 10:een sitten mahtuu. Aika kova julkaisuvuosi tästä täytyy kyllä tulla, jotta tämä levy sieltä jäisi pois.