Minulla on teoria: mistä tahansa musiikkigenrestä tulee hyvä jos sen nimeen liittää dark-etuliitteen. Hyvä on tietysti täysin subjektiivinen asia: tarkoitan, että hyvä omasta mielestäni: oma synkkä mielenlaatuni ja estetiikantajuni on varsin ennalta-arvattava. Se on oikeastaan jo koomista: jos minulla on vaihtoehtoja, valitsen niistä aina sen synkemmän. Otetaanpa esimerkkejä teoriani tueksi.
Dälekin Suomen-kiertue käväisi eilen Tampereella. Tuossa on nyt taas bändi joka toimii esimerkkinä mielipiteestäni, että kaikissa genreissä on hyvää musiikkia. Myönnän kyllä olevani varsin ennakkoluuloinen hip hopin suhteen, enkä nytkään tullut paikalle katsomaan lämmittelijänä toimivia artisteja. Mutta ainakin yksi hyvä hip hop -bändi on olemassa ja se on Dälek. On niitä varmaan muitakin, mutta en ole vielä kuullut niitä.
Dälek ei mitään kovin tyypillistä hip hopia olekaan, ja sen näki myös keikan yleisöstä, joka oli hyvin sekalaista. Sellaista yleisöä odottaisi näkevänsä ennemmin esimerkiksi jollain indie-klubilla. Bändin musiikista usein käytetty kuvaus industrial hip hop on varsin osuva, koska nimenomaan industrial-musiikin perinteistä ammentava synkkä ja meluisa äänimaisema on se mikä minuun ja moneen muuhun epätyypilliseen hip hopin kuuntelijaan vetoaa. Dälekin musiikissa tummanpuhuva, tunnelmallinen ja joskus kaoottinenkin meluvalli yhdistyy asenteelliseen räppiin. Keikalla kappaleet vaihtuivat varsin saumattomasti ja tuloksena oli aika hypnoottinen äänimatto.
Esitys oli hyvin minimalistinen, koska lava näytti varsin tyhjältä parin laitepöydän kanssa. Enempää ei kuitenkaan tarvittu koska vokalisti MC Dälekin esiintyminen oli sen verran vakuuttavaa. Keikka oli kohtalaisen lyhyt, mutta keikkakuntoni on nykyään niin huono, että tavallaan olin vain helpottunut ettei se venynyt paljoa tuntia pitemmäksi.