Huomaan näitä viiden settejä kirjoittaessani paljon selvemmin kuinka iso osa videoista on oikeasti hyvin lyhyen ajan sisältä. Lähes puolet listan videoista on julkaistu vuosina 2013-2015, mitkä kai omasta mielestäni sitten olivat YouTube-ajan huippuvuodet. Seuraavilla sijoilla (25-21) suurin osa videoista onkin vuodelta 2013.
Ohjaus: Lauri Laukkanen
Ladattu YouTubeen: 23.12.2014
Näyttökertoja: 1 926 512 (22.5.2019)
Jenni Vartiaisen Minä sinua vaan onkin sitten täydellinen esimerkki Robinin yhteydessä mainitsemastani itkupornosta. Kameran edessä oikeasti itkevä artisti on yksi YouTube-ajan leimallisimmista kuvista ja tiivistää tunteen korostumisen ajassamme täydellisesti. Minä sinua vaan on siitä kiinnostava tapaus, että se käyttää tätä visuaalista keinoa sen kompensoimiseen, että sanoituksessa vältellään tarkoituksella rakkaus-sanaa sen eri muodoissa. Tunne välittyy siis rivien välistä ja epäsuorasti kuvan kautta.
Katsojan tunteita manipuloidaan videossa keinoja kaihtamatta: tuore äiti pitää vastasyntynyttä syllissään ja vanha nainen kuolleen rakkaan valokuvaa. Riidoissa olevaa pariskuntaa näyttelemään on palkattu ammattinäyttelijät Taneli Mäkelä ja Jonna Järnefelt. Kaikki kohtaukset eivät ole yhtä laskelmoituja, mutta kaikkia yhdistää tunnereaktion sörkkiminen esiin katsojasta. Videon tähti on tietenkin suoraan kameraan katsova Vartiainen, joka oikeaoppisesti ei pysty laulamaan koko biisiä läpi koska liikuttuu liian paljon.
Suhtautumiseni videoon saattaa kuulostaa kyyniseltä, koska se on käytännössä halpa – tai oikeastaan kallis – kopio Sannin vuotta vanhemmasta videosta Me ei olla enää me, joka näyttää kaikille esimerkkiä siitä miten tällainen musiikkivideo toteutetaan oikein. Vartiaisen video on käsikirjoitetumpi ja visuaalisesti siloitellumpi, mikä tekee siitä lähinnä lavastetun tuntuisen. Ärtymystä luo tietenkin myös se, kuinka hyvin video toimii. Kyllä minäkin sitä katsoessani aina liikutun, mutta ne eivät tunnu minun tunteiltani vaan videon tekijöiden minulle pakottamilta tunteilta. Toki videon kohdeyleisö kokee tämän aitona liikutuksena, joten kaiken kaikkiaan sitä voi siis pitää erittäin onnistuneena teoksena.
Ohjaus: Misko Iho
Ladattu YouTubeen: 7.6.2010
Näyttökertoja: 1 431 714 (24.1.2019)
Jenni Vartiaisen Nettiin on harvinaislaatuinen kappale: internetistä kertova pop-biisi joka ei ole vanhentunut tippaakaan yhdeksässä vuodessa. Avain tähän tekstin kestävyyteen on tietysi siinä, että siinä ei käytetä liian spesifejä viittauksia aikaan sidottuun terminologiaan. Internetiä kutsuttiin netiksi vuonna 2010 ja niin tehdään edelleenkin. Myös tekstin kostopornon ympärillä pyörivä tematiikka on ollut vuosien saatossa varmaan paljon ajankohtaisempikin kuin julkaisunsa aikaan.
Erityisen ajattoman mestariteoksen kappaleesta kuitenkin tekee sen musiikkivideo. Se on täydellinen esimerkki siitä miten video voi paitsi tukea, myös laajentaa tekstin merkityksiä. Lyriikat kertovat yksittäistapauksesta, video yleistää aiheen käsittelyn yhteiskunnalliselle tasolle. Videossa kun ei kerrota tekstin tarinaa kirjaimellisesti vaan allegorisesti: se esittää Vartiaisen elämässä arkeaan huoneessa, jonka isoista ikkunoista kaikki näkyy ohikulkijoille.
Nettiin on siis puhtaasti tekstillistä lähtökohdista pelkistettävissä biisiksi luottamuksen rikkomisesta, mutta videon kanssa katsottuna sen voi ajatella käsittelevän/ennustavan nykyaikaista avoimuuden yhteiskuntaa, jossa yksityisyys ei enää merkitse sitä mitä se merkitsi vielä silloin kun tämä kappale tehtiin. Kostopornosta ei tietenkään ole tullut onneksi yhtään hyväksyttävämpää, mutta ihmiset jakavat sosiaalisessa mediassa elämäänsä suunnilleen yhtä avoimesti kuin Vartiainen tämän videon näyteikkunassa. Huomionarvoista on esimerkiksi se, että videon alussa artisti itse avaa verhot kokonaan, vaikka ”joku Ilpo” katseleekin häntä jo niiden raosta. Hän siis jakaa kaiken, tai jatkaa jakamista, ainakin näennäisesti vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti.
Toisena puolena ilmiöstä on suuryritysten ja viranomaisten harjoittama valvonta, joka on tunkeutunut vaivihkaa kaikille yhteiskunnan osa-alueille. Toisin sanoen ja tekstiä mukaillen: mikään ei ole enää omaa. Toisaalta voi myös ajatella, että videon kritiikki kohdistuu siihen miten perinteinen(kin) media käsittelee julkisuutta. Rivikansalaisen arki ei ehkä kiinnosta muita kuin lähipiiriä, mutta ikkunan peseminenkin on jännää jos sen tekee joku kuuluisa.
Vartiainen oli kuitenkin todennäköisesti vuoden 2010 kuumin suomalainen artisti: Nettiin löytyy Seililtä, joka on historian 14. myydyin kotimainen albumi ja Vartiaisen uran kaupallinen huippukohta. En muista näin vanhoja asioita, mutta varmasti hän oli varsin paljon esillä mediassakin tuolloin. Tätä autobiografista tulkintaa tietysti haittaa se, että teksti ei ole Vartiaisen vaan Teemu Brunilan käsialaa. Mutta kuten sanoin, teksti ja video ovat vain yksittäisiä kokonaistaideteoksen aspekteja. Nettiin on klassinen musiikkivideo, joka on enemmän kuin osiensa summa.