Viime kuun veikkaus oli aika hätiköity enkä ehtinyt kunnolla kaivella läpi vuoden julkaisuja. Varsinkin kun kyseessä on käsittääkseni aina alkuperäinen julkaisuvuosi eikä esim. hitin läpimurtovuosi tai sen sisältävän albumin julkaisuvuosi, tutkimustyötä on tehtävä yllättävänkin paljon. Vuoden 1992 veikkaukseeni olisivat päässeet ehdottomasti ainakin Sir Mix-A-Lot, Stereo MCs, Haddaway ja Charles & Eddie jos olisin muistanut tai ehtinyt selvittää että ne on julkaistu jo ’92 eikä vasta ’93. Saa nähdä tuottaako huolellisempi pohjatyö tällä kertaa paremman veikkauksen.
Ongelmatapauksiksi jäi silti pari kappaletta. Duran Duranin Ordinary World julkaistiin Wikipedian mukaan Yhdysvalloissa sinkkuna jo joulukuussa 1992, mutta väitteelle ei juuri löytynyt tukea mistään muualta. Soul Asylumin Runaway Train taas julkaistiin promona jo ’92 mutta kaupallisesti vasta ’93. Kun nämä eivät vuoden 1992 popklassikoistakaan löytynyt, niin eiköhän niiden veikkaaminen ole ihan perusteltua. Myös ykköseksi veikkaamani kappale mielletään yleisesti vasta vuoden 1994 klassikoksi eikä siitä kovin laajaa julkaisua vuoden ’93 puolella vielä tullutkaan, mutta näillä mennään siitä huolimatta.
Olen lisännyt alkuperäiseen veikkaukseen kappalekohtaiset tulokset, tässä hieman tilastoja:
Lähimmäksi osui: Manic Street Preachers – Motorcycle Emptiness (#2 vs. #4)
Oikein veikatut biisit: 8/25
Bändi oikein mutta väärä biisi: 3/25
Ei sinne päinkään: 14/25
Aliarvioin selvästi hip hop -edustuksen ja yliarvioin metalliedustuksen. Ykkösveikkaukseni epäonnistumisen osaan kyllä selittää helposti: ymmärsin heti Curen sijoituksen selvittyä että luonnollisestikin Nuorgam arvotti Curelta korkeimmalle yhtyeen ensimmäisen pirteän ja suoraviivaisen pophitin In Between Days (1985), ajalta jolloin bändi ei enää ollut vaikeasti lähestyttävää synkistelyä mutta ei ollut vielä ehtinyt tehtailla hittejä ja muuttua valtavirran suosikiksi. Muistakaa tämä lapset: hipsterit tykkäävät suoraviivaisesta popista, kunhan se ei ole myynyt liikaa.
Korostan nyt kuitenkin lopuksi että ei minulla ole mitään indietä tai hipstereitä vastaan, vaan ainoastaan kaanoneita. Enkä täysin niitäkään, ne ovat ihan hyviä juttuja kunhan vain muistaa että ne ovat vain yksi tapa tulkita popin historiaa. Pääsyy näiden veikkausten tekoon mulla onkin se että tutustuisin itselleni vieraaseen musiikkiin eli siihen jonka arvelevan kuuluvan Nuorgamin kaanoniin.
Meat Loafin suuruudenhullu power ballad on yksi vuoden 1993 popklassikkoveikkauksen jokereista.