Kidutustarhan salaisuudet

Edes hartaimmat Ordo Rosarius Equilibrion ystävät tuskin voivat väittää, ettei yhtye olisi ns. yhden tempun hevonen. Siksi onkin mukavaa huomata että O N A N I (Practice Makes Perfect) tarjoaa ORE:n suurimman suunnanmuutoksen sitten nimenpidennyksen Ordo Equilibriosta Ordo Rosarius Equilibrioon.

Ordo Rosarius Equilibrio - Onani; BandCamp-version kansi

Huomattavin uusi elementti on paikoin hyvinkin vallitseva koneellinen äänimaisema, jossa tärkeässä osassa on pehmeäsoundinen rumpukone. Pisimmälle tässä uudessa tyylissä mennään kappaleessa Let Me Show You, All The Secrets of the Torture Garden, joka luo assosiaatioita niinkin yllättävään levyyn kuin Nine Inch Nailsin Year Zero. Tässä on samanlainen hieman rutiseva äänimatto.

Toki tämä levy on silti tuttua ja tunnistettavaa ORE:a. Sanoitukset ovat ”sitä itseään” ja puhelaulun seassa kuullaan pikkutuhmaa ähkimistä. Kokemus on toki audiovisuaalinen ja kansitaidekin siten kohtuullisen pornografista, mutta kuitenkin verrattaen pehmoa. Osa kappaleista voisi olla miltä tahansa aiemmalta Ordo Rosarius Equilibrion levyltä, mutta ei kai se haittaa, jos se lauletaan vaikkapa italiaksi (ytimekkäästi nimetty Amore Rosso, Amore Marrone, Amore Nero (Il Waltzer del Lupo Mannaro)). Levy on parhaimmillaan rytmisen tarttuvassa päätösraidassa Confesssions of a Sinflower, jossa on parhaat elementit bändin tyypillisestä tyylistä sekä tästä uudesta suunnasta.

Periaatteessa tämä levyn olisi kai voinut listata vuoden 2008 parhaissa levyissä, koska vinyylipainos siitä julkaistiin jo viime vuonna. Isommalle yleisölle tähdätty CD on kuitenkin tullut ulos vasta tämän vuoden puolella, joten ehkä tämä sinne vuoden 2009 top 10:een sitten mahtuu. Aika kova julkaisuvuosi tästä täytyy kyllä tulla, jotta tämä levy sieltä jäisi pois.

51X

Nine Inch Nailsin Year Zero -albumin promotointi vuonna 2007 oli yksi kekseliäimmistä tavoista markkinoida levyä pitkään aikaan. Teema-albumin tarinaa laajennettiin pääosin internetiä hyödyntävällä Year Zero -ARG:llä (Alternate Reality Game). Ideasta ovat ottaneet muutkin mallia, itse tosin tiedän vain kalifornialaisen industrialyhtye C/A/T:n levystä The Great Crisis.

C/A/T - The Great Crisis; levynkansi

C/A/T:n The Great Crisis -levyn kansikuva.

Year Zeron tapaan The Great Crisis kertoo dystooppisesta tulevaisuudesta, jota värittävät valtion kontrolli, propaganda ja totuuden peitteleminen. Yhtymäkohtia löytyy myös siitä, että molemmissa tarinoissa suurille massoille syötetty huume on keskeisessä osassa. Year Zeron tarinassa ihmisiä kontrolloitiin mm. ”parepiinin” avulla, The Great Crisis -levyn taustatarinan keskiössä on huume nimeltä 51X.

Siinä missä Year Zeron tarinaa pyörittivät lukemattomat eri nettisivut, C/A/T toimii arvatenkin pienemmässä mittakaavassa: tarinaa pyörittää lähinnä We Are Still Alive -blogi, johon löytyy linkki The Great Crisis -levyn kansitaiteesta. We Are Still Alive on nimeltään myös tarinaa jatkava seuraava levy, jolla on myös laulua. Pitkin uraansa sekä instrumentaaleja että laulettuja raitoja tehnyt C/A/T teki The Great Crisisista kokonaan lauluttoman levyn, joka pohjustaa tarinaa lähinnä kappaleiden nimien ja niukkojen puhesamplejen avulla. NIN:kin lupaili tarinalle jatkoa, mutta ainakaan toistaiseksi sitä ei ole tullut. Toivottavasti C/A/T jaksaa olla pitkäjänteisempi.

Nine Inch Nailsin ARG:hen verrattuna C/A/T:n tarina on kovin vaatimaton, eikä sitä varsinaisena pelinä voikaan pitää, koska vuorovaikutusta ei juuri ole. Year Zeron tarinasta teki niin loistavan fanien omistautuneisuus ja tarinan ymmärtämisen vaatima salapoliisityö. Noin suureellisen projektin toteuttaminen ei tietenkään ole mahdollista muille kuin NIN:in kokoluokan yhtyeille, joten C/A/T:n kaltaiset marginaaliset yhtyeet joutuvat tyytymään pienimuotoisempiin ideoihin, jotka jäävät minimalistisuutensa vuoksi lähinnä kuriositeeteiksi.

Tällaiset tarinat ja musiikin ulkopuolelle ulottuvat ekstrajutut ovat kuitenkin tärkeitä nykyaikana, kun itse musiikki on monilla kuuntelijoilla vain koneelle ladattuna, joko laittomasti tai laillisesti. C/A/T yritti tuoda lisäarvoa The Great Crisis -levyyn lisäämällä koteloon myös kortin josta löytyvät tunnukset, joilla pääsee lataamaan netistä At Peace -EP:n. Arvatenkin myös tämä EP on bändin perustaja Ben Arpin blogin mukaan päätynyt vertaisverkkoihin, mitä ei tietenkään voi koskaan välttää kun julkaisee musiikkia. Täytyy silti kunnioittaa yrityksiä laajentaa perinteisen albumin konseptia internetin puolelle. Se saattaa olla musiikin tulevaisuus noin suuremmassakin mittakaavassa.