Tällä kertaa matkataankin aikakoneella 20 vuotta menneisyyteen. Joku musiikkilehti listasi viime vuoden päätteessä normaalista poiketen vuoden 1991 eikä vuoden 2011 parhaat levyt koska ’91 oli niin legendaarisen laadukas levyvuosi ja siitä tuli pyöreitä vuosia kuluneeksi. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että ’92 oli vielä parempi levyvuosi, ja listaan nyt sen vuoden parhaat levyt!
Avainsana-arkisto: Neue Deutsche Härte
Parasta ja huonointa promootiota
Vaikka olenkin ahkerasti puolustanut musiikkitiedostojen vapaata jakamista, ymmärrän kuitenkin miksi jotkut vastustavat sitä. Sen sijaan YouTubessa pyörivien videoiden vastustamista ja poistamista en osaa ollenkaan ymmärtää. Luvattomia musiikivideoita poistetaan sieltä jatkuvasti ja aiemmin linkkaamani uutinen Warnerista koski tietysti myös YouTubea. Levy-yhtiö haluaa vetäytyä YouTubesta ja Spotifystä, eli oikeastaan parhaista promootiovälineistä joita musiikilla nykyään on. MTV ei ole ollut oikeasti musiikkikanava enää vuosiin eikä musiikkivideoita muutenkaan juuri tv:stä näe.
YouTubesta ja internetistä muutenkin on tullut paljon monipuolisempi promootiokanava kuin perinteisestä tv:stä ja radiosta, joiden musiikkitarjonta muuttuu koko ajan kapeammaksi. Warnerin linjanveto on hyvä esimerkki siitä kuinka peloissaan ja menneisyyteen jumiutuneita isot yhtiöt ovat. Kaivetaan omaa kuoppaa kieltämällä jotain mistä saisi ilmaista julkisuutta tuotteilleen. Ennemminkin sellainen vain likaa yhtiön mainetta. Musiikkitiedostojen jaossa se ymmärrettävä argumentti on että koska musiikkia lataa, sitä ei osta. Se ei ole aukoton selitys, mutta ymmärrän kuitenkin sen takana olevan logiikan. Sitä en kuitenkaan ymmärrä miten mikään YouTubessa oleva musiikkiesitys johtaisi siihen että joku ei käytä siihen rahaa. Eihän niitä edes saa omakseen sieltä.
Usein sanotaan myös että musavideot ovat nykyään bisnestä, niitäkin myydään – ja niiden osuus on yhä tärkeämpi kuin perinteisiä CD-formaatin albumeita ei osteta. Musiikki-DVD:eiden myynti kyllä kasvaa samalla kun CD-levyjen myynti laskee mutta nekin ovat yleensä keikkataltiointeja eivätkä musiikkivideokokoelmia. Ei musiikkivideoita tehdä juurikaan siinä mittakaavassa kuin MTV:n kulta-aikana 90-luvun alussa, ei siinä määrin että musiikkivideo olisi jokin ensisijainen julkaisuformaatti joka täyttäisi kokonaisen julkaisun. Poikkeuksena ovat siis nämä pitkältä aikaväliltä videoita kokoavat kokoelmat. Se päätuote musiikki-DVD:llä on yleensä kuitenkin live-esitys. En minä ole koskaan kuullut että kukaan olisi ostanut yksittäisen kappaleen musiikkivideota, joita YouTube-pätkät kuitenkin enimmäkseen ovat.
Livevideoissa sen tietysti ymmärtää: DVD saattaa jäädä hyvinkin ostamatta jos se on ripattu kokonaan YouTubeen. Mutta muut livevideot? En alkuunkaan ymmärrä keikkojen filmaus- ja kuvauskieltoa. Ei kai kukaan jätä keikalla käymistä väliin siksi että on nähnyt kiertueelta valokuvia tai amatöörivideota netissä? Se on tietysti eri asia että menee ammattimaisen kuvauskaluston kanssa paikalle, mutta eipä sellaista juuri tapahdukaan. Huonompilaatuiset näytteet keikoista korkeintaan auttavat ihmisiä arvioimaan onko joku bändi kiinnostava livebändi. Jos ei ole, niin ehkä bändin pitäisi silloin petrata live-esitystään eikä kieltää kuvaamista.
YouTubessa kukoistaa myös hieno fanivideokulttuuri, jossa bändit saavat ihan ilmaiseksi hienoja musiikkivideoita kappaleitaan promotoimaan. Nämä ovat tietysti tekijänoikeusrikkomuksia, vaikka nekin oikeasti mielestäni vain promotoivat sekä kappaletta että videoon varastettua kuvamateriaalia, jos vain lähteet on ilmoitettu selvästi. Nykyteknologia on mahdollistanut aivan uudenlaisen luovuuden jossa erillisistä taideteoksista voi kuka tahansa yhdistellä uuden toimivan kokonaisuuden.
Olisi hienoa jos bändien musavideokokoelmille saataisiin myös fanivideoita mukaan – jotkut todella ovat sen arvoisia, mutta eihän se onnistu tekijänoikeuksien, lisenssien ja muiden sellaisten luovuutta rajoittavien asioiden takia. Alunperinhän asetukset ja lait on luotu ylläpitämään ja turvaamaan luovuutta, mutta nykyään tuntuu että niitä käytetään vain luovuuden rajoittamiseen taloudellisiin etuihin vedoten.
En silti usko että nykyinen lainsäädäntö on edellytys taloudelliselle kannattavuudelle. Koko tekijänoikeusjärjestelmä kaipaa radikaalia muutosta ja digitaaliseen aikakauteen siirtymistä. Ihmisten luovuus ja taiteen dynaamisuus on päässyt pahasti karkuun lainsäädännöltä ja jäykkien viranomaisten hallinnalta.
Lopuksi vielä esimerkki täysin laittomasta mutta todella hienosta musavideosta, jossa viulua, selloa ja konebiittejä NDH-metalliin yhdistelevä Letzte Instanz saa kuvituksekseen animea: