Psykedeeliseen tranceen yhdistetään usein ensimmäisenä huumeet. Niillä on totta kai ollut oma vaikutuksensa kyseisen alakulttuurin kehittymiseen ja musiikin olemukseen, mutta turha sitä on kauhistella sen enempää: voisin nimittäin väittää, että valtaosa populaarimusiikin tyylisuuntauksista liittyy läheisesti päihteisiin. Sex, drugs & rock ’n’ roll oli käsite jo kauan ennen kuin kukaan oli reiveistä kuullutkaan, joten konemusiikkia on ihan turha syyttä sen päihdekeskeisemmäksi kuin rockiakaan.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että kyseistä musiikkia ei voisi tehdä ja kuunnella ilman päihteitä, kuten minä teen. Huomautan kyllä tässä välissä että en ole mikään psytrance-alakulttuurin asiantuntija vaan kirjoitan tästä – kuten valtaosasta muitakin tyylisuuntia – puhtaasti uteliaan ulkopuolisen näkökulmasta, enemmän äänilevyihin ja kirjallisiin lähteisiin kuin omakohtaisiin kokemuksiin nojaten.
Reynoldsin Energy Flash -kirja kiinnittääkin virkistävän paljon huomiota huumeisiin ja hän todella tarkastelee niiden vaikutusta musiikkiin ja päinvastoin. Musiikki ja päihteet ovat keskeisimpiä klubikulttuurin sisältöjä, joten tietenkin ne vaikuttavat toisiinsa. Baarissakin soitetaan musiikkia jota ihmiset tykkäävät kuunnella humalassa. Siinä missä eurotrance (#99 Paul van Dyk – For an Angel) on vahvasti ekstaasimusiikkia, psytrance on vahvasti psilosybiinimusiikkia.
Taikasienet ja muut psykedeelit aiheuttavat kuulemma kuuloaistissa samanlaisia viiveen tuntemuksia kuin psytrancen delay-efektit. Eurotrance on euforista koska sitä kuunnellaan euforisen huumeen voimin, psytrance on vastaavalla tavalla tiettyyn huumeeseen sopivaa musiikkia ja psykedeelit psytranceen sopivia päihteitä. Osittain psytrance-kulttuuri suosii psykedeelejä myös siksi, että ne koetaan synteettisiä huumeita ”luonnollisemmiksi” ja siinä missä ekstaasi pakottaa käyttäjänsä positiiviseen mielentilaan, psilosybiinin vaikutus riippuu ihmisen mielialasta ja mahdollistaa henkisen kehityksen. Psytrancen kuuntelijoille päihteet eivät useinkaan ole pelkkää viihdekäyttöä vaan ennemminkin tie hengellisiin kokemuksiin.
Psykedeelinen trance kehittyi goa trancesta, joka on saanut nimensä Intian Goasta. Tuo osavaltio oli hippien suosima matkailukohde jo 1970-luvulla, jolloin ensimmäiset Goa-DJ:t soittivat psykedeelistä rockia. Sekaan eksyi toki jo silloin sellaisia elektronisia outouksia kuin The Cosmic Jokersin levy Galactic Supermarket (1974), joka on monen mielestä goa trancen varhainen alkusiemen. Kunnolla Goan länsimainen klubimusiikki siirtyi elektroniseen suuntaan 80-luvulla kun siellä alettiin soittaa myös acid housea, EBM:ää ja teknoa. Näitä levyjä sitten miksattiin DJ-seteissä luovilla tavoilla, joista syntyi goa trance -soundin perusta.
Goa trance ja psytrance ovat hyvin mobiileja musiikkityylejä, eikä niissä ole mitään erityisen intialaista nimestä huolimatta. Kyse on ennemminkin kansainvälisen teknohippikulttuurin rajattomasta musiikkityylistä. Siinä missä valtaosa konemusiikista tulee perinteisiltä populaarimusiikin vahvoilta alueilta, psytrance on voinut vahvimmin nimenomaan globaalin musiikkiteollisuuden raja-alueilla: esimerkiksi Israelissa, Kreikassa, Etelä-Afrikassa, Brasiliassa ja Suomessa (suomisaundi eli spugedelic trance on ihan kansainvälisesti tunnettu genre).
Psytrance-bileitä on usein vietetty luonnon helmassa, ja musiikkityyli onkin ollut maantieteellisesti enemmän sinne tropiikkiin (ja tänne Itä-Eurooppaan) päin kallellaan. Tämä on vaikuttanut monella tapaa psyke-estetiikan syntyyn: esimerkiksi fluorosoivat maalit saavuttivat suosion koska ultraviolettivalot on helpompia kuljettaa keskelle metsää kuin laserit ja strobot; samoin DJ:n on helpompi kuskata bilepaikalle DAT-nauhoja ja CD-levyjä kuin vinyylejä. DAT:eja sitten vaihdeltiin ahkerasti ja psytrance pääsi leviämään epävirallisia reittejä hyvin moniin kolkkiin ihan ilman internetin apua. Psytrancen kuulijat olivat myös melko liikkuvia ihmisiä kaiken kaikkiaan: maailmaa kiertäviä trekkerihippejä, joiden mukana musiikkityyli kulki uusille alueille.
Yksi suosituimmista diffuusion suunnista oli Israel-Goa-Israel. Israelilaisella nuorisolla oli tapana lähteä kolmivuotisen asepalveluksen jälkeen Goalle rentoutumaan. Takaisin tullessa he toivat goalla soineen psykedeelisen musiikin vaikutukset kotimaahansa ja ryhtyivät siellä tekemään siitä omaa musiikkiaan. Israel tuskin onkaan minkään muun genren ykkösmaita maailmassa, mutta suuri osa legendaarisimmista psykebändeistä tulee juuri sieltä: tunnetuimmat esimerkit ovat varmaankin Astral Projection ja Infected Mushroom. Molemmat perustettiin 1990-luvun puolivälissä kun goa trance oli hetken myös valtavirran suosiossa. Aivan kuten junglen ja drum ’n’ bassin, myös goa trancen ja psytrancen välistä eroa on vaikea huomata. Kyse onkin ensisijaisesti ajallisesta määritelmästä, koska ne ovat oman tulkintani mukaan enemmän peräkkäisiä ajanjaksoja kuin rinnakkaisia tyylisuuntia.
Psytrance puolestaan on koko ajan ollut tiukasti undergroundissa ja siirtymä goasta psykeen tapahtuikin kun tyyli menetti mainstreamin tilapäisen mielenkiinnon. Jos jotain musiikillisia eroja näiden kahden tyylin välille etsii, niin goa trance oli monikerroksisempaa ja melodisempaa, kun taas psytrance oli minimalistisempaa, synkempää ja monotonisempaa. Sittemmin melodisuus on palannut full on psytrancen muodossa. Goa tranceakin on kyllä koko ajan tehty ”paluu juurille” -periaatteella.
Astral Projectionin debyyttilevy Trust in Trance (1996) taitaa ajallisesti edustaa juuri sitä goa trancen kaupallisen suosion huippua, jonka jälkeen tyylistä kehittyi psytrance. Mahadeva-single oli bändin ensimmäinen julkaisu vuodelta ’95 ja kappaleen nimikin viittaa itämaisiin uskontoihin, jotka olivat goassa seuraajaansa näkyvämässä roolissa. Musiikki ei ole vielä muutenkaan yhtä kovasoundista paahtoa kuin tyylipuhdas psytrance, eikä biitti ole niin jyräävä. Psykedeliasta ei kyllä ole pulaa.
Kuuntele myös: Astral Projectionin ohella toinen keskeinen pitkän linjan goa/psyke-bändi on englantilainen Hallucinogen (LSD, 1995). Joku epämääräinen Wikipedian päivittäjä on pitänyt goa-psyke-siirtymän keskeisimpänä levynä saksalaisen X-Dreamin Radiota (Freak, 1998). Kaikista psyken alatyyleistä kenties selvimmin erottuu psybient, eli käytännössä psykedeelinen ambient house, jossa on ripaus etnovaikutteita. Se sopii sitten siihen tsillailuun kun on ensin trippaillut ja tanssinut koko yön. Tunnetuin genren edustaja on Shpongle (Divine Moments of Truth, 1998).
Lue lisää: Reynolds (2008): s. 434-438, 443-445.
