Avainsana-arkisto: easy listening

#95 Air – Sexy Boy (1998)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Spotify
YouTube (musiikkivideo)

Air - Sexy Boy; singlen kansikuvitusta50 vuotta space age popin (#100 Dr. Samuel J. Hoffman – Moon Moods) synnyn jälkeen ”bachelor pad” -musiikki voi taas hyvin monen vuosikymmenen epämuodikkuuden jälkeen. Avaruusajan teknologiausko oli ehkä mennyttä, mutta nyt elektroniset soundit olivat jo kehittyneet niin pitkälle ja niin kiinteäksi osaksi inhimillistä äänimaisemaa, että niillä ei enää pyritty luomaan futuristista ja epätodellista tunnelmaa, vaan rennon lämmintä ja seksikästä soundia.

Air on ollut hyvä käyttämään hyväksi ranskalaisia stereotypioita. Debyyttilevyllään Moon Safari (1998) he yhdistivät hienosti Serge Gainsbourgin perverssin chansonin Jean-Jacques Perreyn ja Pierre Henryn elektroniseen psykedeliaan. Kovin 1960-lukulaista, mutta silti sopivasti vuosituhannen taitteeseen päivitettynä. Tämä nykyajan ja menneisyyden luonteva yhdistäminen on hyvin leimallista Airin koko tuotannolle.

Air on hienolla tavalla samanaikaisesti sekä retroa että futuristista. Siinä on paljon kaikuja juuri 1950- ja 60-lukujen avaruusajan uskosta. Yhtyeen musiikki muistelee haikeudella sitä viattomuuden aikaa, jolloin tulevaisuus näytti jännittävältä; nykyään se vaikuttaa uhkaavalta tai parhaimmillaankin tylsältä. Yhtye tarjoaa muistoja menneisyyden kuvitellusta tulevaisuudesta, jota ei enää ole ihmisten mielikuvituksissa. Samalla Air kuulostaa kuitenkin myös nykyaikaiselta ja bändi itse vierastaa kovasti retro-leimaa, vaikka nostalgisisa he myöntävätkin olevansa.

Sexy Boy oli Moon Safari -debyytillä poikkeuksellisen vauhdikas kappale kun levy muuten oli melko rauhallista lounge-vaikutteista downtempoa. Hendersonin (s. 276) mielestä kappale pääseekin edukseen vasta albumikontekstista irrotettuna, remixattuna ja äänekkäämpänä versiona. Itse en kuitenkaan lämpene juuri muille remixeille kuin Etienne de Crécyn tulkinnalle, joka on alkuperäistä rauhallisempi, mutta samalla myös enemmän rock. Air näkikin itsensä ensisijaisesti rock-bändinä ja debyyttilevy olikin nimenomaan tehty kuunneltavaksi eikä tanssittavaksi, ja siten vetosi monenlaisiin yleisöihin: niin rock- kuin konemusiikin ystäviin. Vuodet 1996-98 olivat muutenkin olennaista aikaa näiden kahden kohderyhmän lähentymiselle.

Moon Safari on täydellistä isku- ja kutumusiikkia huipputeknologisiin ja kliinisen minimalistisesti sisustettuihin poikamiesbokseihin, joita ”bachelor pad” -käsite space age popin kulta-aikana tarkoitti. Stereotyyppiseen ranskalaisuuten kun on niin helppo liittää mielikuvia seksikkyydestä ja aistillisuudesta. Varsinkin kun se yhdistää savuiseen jazz- ja lounge-vaikutteiseen easy listeningiin. Sexy Boy oli kuitenkin ihan nimeään myöten poikkeuksellisen suorasukainen ote aiheesseen, vaikka Air myöhemmillä levyillä ja musiikkivideoillaan käsittelikin seksiä paljon eksplisiittisemmin.

Kuuntele myös: Ranskalaista synamusiikkia perinteisimmillään edustavat Jean-Jacques Perreyn E.V.A. ja musique concrèten parissa uransa aloittaneen Pierre Henryn Psyche Rock, joka toimi myös inspiraationa Futurama-sarjan teemamusiikille.

Lue lisää: James (2003): s. 231-242.

#100 Dr. Samuel J. Hoffman – Moon Moods (1947)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Spotify

Dr. Samuel J. Hoffmanin Music Out of the Moon -albumi (Waves in the Ether -kokoelman raidat 1-6) vuodelta 1947 on luultavasti ensimmäinen populaarimusiikin piirissä tehty levytys, joka sisältää elektronisia soittimia. Pääosin levy on kuitenkin aika Music Out of the Moon; levynkansikammottavaa easy listeningiä: enimmäkseen kuullaan pianovetoista lounge-jatsia ja Havaiji-stereotypioiden mukaista kuorolaulua. Seassa ulisee kuitenkin myös theremin, ensimmäinen käytännöllinen täysin elektroninen soitin. Kappaleet olivat Harry Revelin säveltämiä, orkesteria johti Leslie Baxter, ja Hoffman soitti thereminiä soolosoittimena. Music Out of the Moon onkin julkaistu vuoron perään kunkin kolmen tekijän nimissä, mutta koska Hoffman on se joka tähän levyyn sen elektronisen panoksen toi, käsittelen tätä hänen levynään.

Hoffman oli ihan oikea lääkäri kuten Dr. Albankin, ja toiminta pediatrina veikin paljon aikaa hänen musiikkiharrastukseltaan. Vuonna 1945 hän kuitenkin soitti thereminiä Spellbound-elokuvan soundtrackilla ja sen jälkeen oli ahkerasti Hollywoodin käytössä kun kauhuelokuviin haluttiin thereminin aavemaista ulinaa. Hänen soittoaan kuullaan myös kahdessa legendaarisessa vuoden 1951 scifi-klassikossa: The Thing from Another World ja The Day the Earth Stood Still. Hoffmanin taidot olivat käytössä myös rockin puolella; Captain Beefheartin Safe as Milk -albumi on viimeisiä levytyksiä joilla Hoffman oli mukana, ennen kuolemaansa sydänkohtaukseen vuonna 1967.

Music Out of the Moonia voi pitää myös space age pop -musiikkityylin ensimmäisenä edustajana. Kyseessä oli nimenomaan toisen maailmansodan jälkeen pari vuosikymmentä voimissaan ollut lounge-musiikin muoto, johon sotketut elektroniset soundit loivat mielikuvia siitä että nyt eletään sitä tulevaisuutta. 1950-luvun Yhdysvallat taisi elää juuri sellaista utopistista kehitysuskoa; uuden ihmeellisen kodintekniikan, UFO:jen muotoisten asuintalojen ja muun futurismin aikaa. Nykyaikaisen teknologisissa asunnoissa haluttiin sitten kuunnella rentouttavaa taustamusiikkia, jossa on myös nykyaikaisia ja aallon harjalla olevia soundeja. Genre tunnettiinkin myös nimellä ”bachelor pad music”.

Music Out of the Moon on avaruusajan teknologiautopistista musiikkia. Se kuulostaa juuri joltain somantäyteisen kulutusparatiisin soundtrackilta. Menee melkein muzakin puolelle jo tällainen muniinpuhaltelu. Ihan kamala levy, jota ilman elektroninen populaarimusiikki kuitenkaan tuskin olisi mitä se on nykyään.

Kuuntele myös: Tunnetuin space age popina pidetty kappale on varmaankin The Tornadosin Telstar, vaikka se onkin varsin nopeatempoinen genren edustajaksi. Vuonna 1962 julkaistusta singlestä tuli ensimmäinen minkään brittiyhtyeen listaykkönen Yhdysvalloissa ja Wikipedian mukaan se on edelleenkin historian ainoa instrumentaali joka on ollut ykkösenä sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa. 1960-luvun edetessä space age pop sitten menikin pois muodista ja koko tyylisuunnan olemassaolo kutakuinkin unohdettiin. Luultavasti yhteiskunnallinen ilmapiiri lakkasi olemasta niin optimistinen.