Listan sijat 30-26 ovat täynnä naisvoimaa. Kieltämättä videoiden aikahaarukka ja tematiikka olisivat tällä kertaa voineet olla monipuolisempia. Pakkaa kuitenkin sekoittaa hieman yksi niistä kuudesta uudemmasta videosta, jotka eivät olleet listalla silloin kun sen aloitin.
Vieraileva artisti: Drake
Ohjaus: Dave Meyers
Ladattu YouTubeen: 19.10.2018
Näyttökertoja: 762 705 735 (12.1.2021)
Tämän listan oli tarkoitus valmistua nopeasti, mutta sille kävi samoin kuin kaikille muillekin blogin projekteille, eli ensin viivästyi ja sitten jäi kesken. Jossain vaiheessa alkaa vain tökkiä; tuntuu ettei ole enää mitään uutta sanottavaa koska kaikki paukut ja oivallukset on käytetty jo listan häntäpäässä. Motivaatio listan julkaisemiseksi on alhainen koska itse tietää jo ykkösen ja haluaisi vain hypätä suoraan sinne. Omassa mielessä ikään kuin on tehnyt jo suurimman työn ja haluaa vain jatkaa eteenpäin. Vaikka isoin hommahan on juuri tämä kirjoittaminen, ja siksi ne listat siihen aina lopulta kaatuvatkin!
Nyt kun jatkan tätä listaa vuonna 2021, on uusia musiikkivideoitakin ehditty julkaista jo yli kaksi vuotta sen jälkeen kun laadin listan. Venähtämisessä on myös se huono/hyvä puoli, että sijoituksia ja valintojaan ehtii kypsytellä pitkään. Siksi päädyinkin vaihtamaan vielä kolme top 50 -videota tässä vaiheessa. Voin paljastaa että pois jätetyt videot olivat Lady Gagan ja Beyoncén Telephone (koska molemmilla artisteilla on useita videoita listalla muutenkin), Iggy Azalean Fancy (koska se on pohjimmiltaan ihan samanlainen elokuvapastissi kuin Black Widow, eikä edes yhtä hyvä) ja Rihannan Umbrella (koska se on liian vanhanaikainen). Viimeksi mainitun ikonisuudesta ei siis ole epäilystäkään, mutta ehkä se ei kuitenkaan ollut vielä YouTube-ajan video.
Ensimmäinen uusi lisäys listalle on Travis Scottin Sicko Mode, jonka tunnistaa välittömästi YouTube-ajan tuotteeksi sen runsaista glitch-efekteistä, voimakkaista väreistä ja HUMBLE.–tyyppisistä perspektiivikikkailuista. Jälkimmäiset eivät olekaan mikään yllätys, sillä Dave Meyers on ohjannut molemmat videot. Erityisen merkillepantavaa on kuitenkin se, kuinka lukemattomista visuaalisista tyyleistä Sicko Mode koostuu. Videon irrallisia kohtauksia ei pidä kasassa mikään muu kuin musiikki. Välillä video muuttuu mustavalkoiseksi; välillä se on lyriikkavideo, jossa biisin tekstit ovat tatuointeja; välillä näytetään twerkkausta ja alusvaatteissa pyöräilyä. Selkein siirtymä tulee siinä ensimmäisen minuutin kohdalla, kun Draken laulama säkeistö päättyy ja tulee glitch-efektein tehty siirtyä Scottin säkeistöön. Samalla musiikki muuttaa luonnettaan radikaalisti eli mash-up-vaikutelma on vahva.
Sicko Modea katsoessa ja kuunnellesssa tunnen itseni vanhaksi, sillä tämän musiikin ymmärtäminen on vaikeaa. Onko tämän siis tarkoitus olla synkkä biisi? Jos on, niin miksi siinä on twerkkausta? Onko tämän tarkoitus olla seksikästä (ja naisia esineellistävää), vai onko twerkkauksella jokin abstraktiin tanssiin vertautuva taiteellinen funktio? Pidän kyllä biisin painostavasta äänimaailmasta paljonkin, mutta koska kaikki on niin vierasta, olen melko varma että kuuntelen ja katson tätä väärin. Koska tämähän on sitä nykynuorison eikä minun musiikkia. Koronapandemian takia se piti esittää livenäkin jossain nettipelissä!
Ohjaus: Dave Meyers & the little homies
Ladattu YouTubeen: 30.3.2017
Näyttökertoja: 515 226 419 (14.7.2018)
Jatketaan ongelmallisilla teoksilla! Mitä enemmän olen katsonut tätä videota, sitä enemmän olen alkanut katua sen ottamista mukaan listalle. Mutta tässä se on, koska kyse on kuitenkin visuaaleista; Humblessa on typerät lyriikat, mutta video on todella hieno. Sen tosin sanon että ensimmäisessä luonnoksessa tämä oli sijan 70 hujakoilla, mutta se on ärsyttänyt minua jokaisella kuuntelulla entistä enemmän ja hilautunut koko ajan alaspäin.
The Conversationin artikkeli havainnollistaa hyvin Humblen valefeminismiä, joka on sanoituksen ongelmallisin elementti. Päällimmäinen asia mikä biisin sanoista kuitenkin jää mieleen, on miesoletettu hokemassa ”bitch” 40 kertaa. Ja sitten Lamar höpisee jotain siitä että on kyllästynyt katselemaan photoshopattuja naisoletettujen kehoja. Mitä jos vaan laulaisit siirappivoileivistä ja antaisit ihmisten päättää itse omista kehoistaan, ja siitä kuka ja miten niitä saa katsella?
On toki vaihtelua, että rap-videossa näytetään meikkaamattomat (tai todennäköisemmin kevyesti meikatut) kasvot ja takapuoli jossa on venymisjälkiä, mutta molemmat näytetään nimenomaan Lamarin katseen kohteina, joiden tarkoitus on miellyttää miestä. Eli korvataan yksi ulkopuolelta saneltu kauneusihanne toisella. Lamar onnistui kantaaottavuudessa huomattavasti paremmin Alright-videolla joka osui täydellisesti yhteen Black Lives Matter -liikkeen kanssa. Nyt kun olen saanut rageni pois alta, keskitytään niihin videon ansioihin. Katotaan sitä vaikka äänettömällä ja laitetaan joku ihan toinen biisi soimaan.
Humblesta puhuessa on hyvin vaikea välttää sanaa ”ikoninen”, koska se sisältää niin paljon mieleenpainuvia ja symboliikalla ladattuja kuvia. Kulunein kulttuuriviittaus on loputtomasti musiikkivideoissa jo nähty tulkinta viimeisestä ehtoollisesta, joskin tällä kertaa Lamariin tarkentunut kuva tärisee hervottomasti reunoillaan. Tämä värisevä kuva onkin yksi monista videon käyttämistä kekseliäistä tekniikoista, joihin kuuluu myös esimerkiksi kalansilmälinssin käyttö.
Vähemmän tunnistettava viittaus on esimerkiksi kohtaus jossa Lamar ojentaa sinappia ohi ajavan auton matkustajalle, Grey Pouponin mainoksen tapaan. Sitten on artisti paaviksi pukeutuneena, artisti kaljujen miesten seassa, artisti pää palavana, ja kaikkea sellaista. Mieleenpainuvia kuvia joista saa hienoja stillejä, ja joista tämän videon tunnistaa välittömästi vielä vuosienkin päästä.
