Aihearkisto: Ikoniset musiikkivideot

Lista sadasta YouTube-ajan ikonisimmasta musiikkivideosta.

73. ikonisin video: Kanye West – Stronger (2007)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ohjaus: Hype Williams
Ladattu YouTubeen: 16.6.2009
Näyttökertoja: 308 959 771 (7.2.2019)

Kanye West - Stronger (kuvankaappaus musiikkivideosta)

Kanye Westin kesällä 2007 julkaistu Stronger on kolmanneksi vanhin video tällä listalla. Se on siis siirtymävaiheesta, jolloin ”YouTube-ajan estetiikka” ei vielä ollut täysin muodostunut. Strongerissa onkin sitten vähän kaikkea, eikä varmaan vähiten siksi, että video kuvattiin ilman selviä ennakkosuunnitelmia. Pitkän linjan musavideo-ohjaaja Hype Williams ja West lähtivät Tokioon kuvaamaan ”Japani-vaikutteista” videota ilman kuvauslupia ja suunnitelmia. Se oli selvästikin huono idea, sillä Japanista palattuaan West editoi videota viikkotolkulla ja teki siihen lisäkuvauksia New Yorkissa ja Los Angelesissa.

Videossa oli alunperin joku juoni, jossa West kuuluu moottoripyöräjengiin, mutta artisti ei ollut siihen tyytyväinen. Videoon kuvattin myös anime-klassikko Akirasta (1988) vaikutteita ottaneita kohtauksia: mm. sairaalajakso ja kohtaus, jossa Westin kehoa skannataan massiivisilla CGI-animoiduilla laitteilla. Lopulta West halusi kuitenkin videon joka muodostui ”kuumimmista” kuvista jotka sitä varten oli kuvattu, mikä selittää lopputuloksessa nähtävien elementtien irtonaisuuden.

New Yorkissa kuvattiin se videon ikonisin kohta Alain Miklin suunnittelemien linssittömien shutter shades -aurinkolasien kanssa. Tähänkään kuvamateriaalin West ei ollut aluksi tyytyväinen, minkä vuoksi sen päälle vedettiin efektikerros imitoimaan putkitelevision analogista värinää, joka on jo tullut hyvin tutuksi tällä listalla. Los Angelesissa puolestaan kuvattiin biisissä samplattavankin Daft Punkin osuus. Vaikka videossa ovat viralliset Daft Punk -asut, niiden sisällä ei ole oikea ranskalainen duo vaan Electroma-elokuvassa yhtyettä esittäneet näyttelijät Peter Hurteau ja Michael Reich.

Kanye Westistä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut paljon enemmänkin kuin vain räppäri. Todellisuudesta irrallaan oleva egoismi, harkitsemattomat möläytykset ja harhaiset mielipiteet ovat tehneet hänestä yhden aikamme tyypillisimmistä kohujulkkiksista. Strongeria voi pitää hyvänä varhaisena varoittavana esimerkkinä tulevaisuudesta: maailman epäkäytännöllisimmät aurinkolasit, perfektionismista johtuva loputon hiominen ja videon rakenteellinen sekavuus kuvaavat Westin persoonallisuutta varsin mainiosti.

74. ikonisin video: Jenni Vartiainen – Nettiin (2010)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ohjaus: Misko Iho
Ladattu YouTubeen: 7.6.2010
Näyttökertoja: 1 431 714 (24.1.2019)

Jenni Vartiainen - Nettiin (kuvankaappaus musiikkivideosta)

Jenni Vartiaisen Nettiin on harvinaislaatuinen kappale: internetistä kertova pop-biisi joka ei ole vanhentunut tippaakaan yhdeksässä vuodessa. Avain tähän tekstin kestävyyteen on tietysi siinä, että siinä ei käytetä liian spesifejä viittauksia aikaan sidottuun terminologiaan. Internetiä kutsuttiin netiksi vuonna 2010 ja niin tehdään edelleenkin. Myös tekstin kostopornon ympärillä pyörivä tematiikka on ollut vuosien saatossa varmaan paljon ajankohtaisempikin kuin julkaisunsa aikaan.

Erityisen ajattoman mestariteoksen kappaleesta kuitenkin tekee sen musiikkivideo. Se on täydellinen esimerkki siitä miten video voi paitsi tukea, myös laajentaa tekstin merkityksiä. Lyriikat kertovat yksittäistapauksesta, video yleistää aiheen käsittelyn yhteiskunnalliselle tasolle. Videossa kun ei kerrota tekstin tarinaa kirjaimellisesti vaan allegorisesti: se esittää Vartiaisen elämässä arkeaan huoneessa, jonka isoista ikkunoista kaikki näkyy ohikulkijoille.

Nettiin on siis puhtaasti tekstillistä lähtökohdista pelkistettävissä biisiksi luottamuksen rikkomisesta, mutta videon kanssa katsottuna sen voi ajatella käsittelevän/ennustavan nykyaikaista avoimuuden yhteiskuntaa, jossa yksityisyys ei enää merkitse sitä mitä se merkitsi vielä silloin kun tämä kappale tehtiin. Kostopornosta ei tietenkään ole tullut onneksi yhtään hyväksyttävämpää, mutta ihmiset jakavat sosiaalisessa mediassa elämäänsä suunnilleen yhtä avoimesti kuin Vartiainen tämän videon näyteikkunassa. Huomionarvoista on esimerkiksi se, että videon alussa artisti itse avaa verhot kokonaan, vaikka ”joku Ilpo” katseleekin häntä jo niiden raosta. Hän siis jakaa kaiken, tai jatkaa jakamista, ainakin näennäisesti vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti.

Toisena puolena ilmiöstä on suuryritysten ja viranomaisten harjoittama valvonta, joka on tunkeutunut vaivihkaa kaikille yhteiskunnan osa-alueille. Toisin sanoen ja tekstiä mukaillen: mikään ei ole enää omaa. Toisaalta voi myös ajatella, että videon kritiikki kohdistuu siihen miten perinteinen(kin) media käsittelee julkisuutta. Rivikansalaisen arki ei ehkä kiinnosta muita kuin lähipiiriä, mutta ikkunan peseminenkin on jännää jos sen tekee joku kuuluisa.

Vartiainen oli kuitenkin todennäköisesti vuoden 2010 kuumin suomalainen artisti: Nettiin löytyy Seililtä, joka on historian 14. myydyin kotimainen albumi ja Vartiaisen uran kaupallinen huippukohta. En muista näin vanhoja asioita, mutta varmasti hän oli varsin paljon esillä mediassakin tuolloin. Tätä autobiografista tulkintaa tietysti haittaa se, että teksti ei ole Vartiaisen vaan Teemu Brunilan käsialaa. Mutta kuten sanoin, teksti ja video ovat vain yksittäisiä kokonaistaideteoksen aspekteja. Nettiin on klassinen musiikkivideo,  joka on enemmän kuin osiensa summa.

75. ikonisin video: Justin Bieber – Baby (2010)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viraileva artisti: Ludacris
Ohjaus: Ray Kay
Ladattu YouTubeen: 19.2.2010
Näyttökertoja: 2 055 637 732 (22.1.2019)

Justin Bieber - Baby (kuvankaappaus musiikkivideosta)

Harva artisti havainnollistaa YouTuben kasvua dominoivaksi musiikkimediaksi yhtä hyvin kuin Justin Bieber. Hänen virallinen kanavansa kattaa YouTube-ajan koko kirjon, sillä siellä on tallessa hänen vanhimmatkin videonsa. Kaikki alkoi tammikuun 19. päivä 2007 julkaistusta epäselvästä videosta, jolla Bieber esittää Ne-Yon kappaleen So Sick. Videosta on mahdotonta tunnistaa kasvoja, ja se olisikin ilmiselvä feikki minkä tahansa muun tilin julkaisemana. Videossa silti näkee ja kuulee kaiken sen, miksi Bieberistä tuli varsin nopeasti megatähti. Jo tuosta 12-vuotiaan varhaisteinin esiintymisestä näkee että hänessä on juuri sitä vastustamatonta karismaa, jota suurelta viihdyttäjältä edellytetään.

Tämän huomasi myös manageri Scooter Braun, joka löysi Bieberin YouTubesta klikkaamalla vahingossa väärää videota. Pian Justinilla olikin jo levytyssopimus ja kolmen vuoden kuluttua So Sickin julkaisusta YouTubeen ladattiin video kappaleesta Baby. Viidessä kuukaudessa siitä tuli YouTuben katsotuin ja vihatuin (eniten peukkuja alaspäin) video moneksi vuodeksi. Bieber oli yksi ensimmäisistä YouTubesta löydetyistä laulajista, joista tuli suuri menestys myös ns. perinteisessä mediassa. Eikä kukaan YouTube-tähti ole sittemminkään ohittanut hänen statustaan.

YouTube ennen Babyä (tai VEVO:n perustamista edellisenä vuonna – rajan vetäminen on täysin mielivaltaista) oli hajautettu julkaisualusta kenelle tahansa omatoimiselle sisällöntuottajalle. Sellainen oli myös aloitteleva Bieber, jonka esiintymisiä hänen perheensä alkoi ladata YouTubeen, jotta myös poissa olleet sukulaiset voisivat nähdä ne. Vaikka aluksi monet sitä toivoivatkin, mitään DIY-tuotannon vallankumousta palvelu ei kuitenkaan käynnistänyt. Se vain loi uuden väylän, jolla monikansalliset viihdekorporaatiot etsivät talenttia omaan voitontavoitteluunsa. Tästä mekanismista Bieberin ura on täydellinen esimerkki. Hänen kanavaltaan löytyy dokumentaationa kaikesta tästä sekä isolla budjetilla tehtyjä yli miljardin katselukerran HD-videoita että alle miljoonan katselun kotivideoita. Kanavalta näkee myös kätevästi miten lapsesta kasvoi aikuinen koko maailman silmien edessä.

Baby on musiikkivideona varsin vanhanaikainen, mikä on tietysti sopivaa näin perinnetietoiselle biisille. Se olisi voitu ihan hyvin tehdä 1990-luvullakin, eikä siitä ole olemassa edes HD-versiota. Minua aina vähän harmittaa jakaa tällä listalla jotain 480p-laatuisia videoita. Tästä syystä olenkin sijoittanut Babyn varsin alhaisella sijalle, vaikka ulkotaiteellisesta näkökulmasta sen voikin sanoa olevan paljon merkittävämpi. On siinä silti yksi ikoninen kuva: Justin Bieber (ja välillä Ludacris) vihersävyisten ruutukuvioiden edessä. Tämä yksi visuaalinen elementti on videon tunnistettavin osa ja videon thumbnail luo välittömän assosiaation tiettyyn aikaan ja ilmiöön.

76. ikonisin video: Lykke Li – Get Some (2010)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ohjaus: Johan Söderberg
Ladattu YouTubeen: 15.11.2010
Näyttökertoja: 13 698 443 (15.1.2019)

Lykke Li - Get Some (kuvankaappaus musiikkivideosta)

YouTube-ajalla musiikkivideoiden kuvastoon on ilmestynyt paljon okkulttista symboliikkaa, enimmäkseen puhtaasti visuaalisena elementtinä ilman mitään salatieteellisiä merkityksiä. Raskaassa rockissa näin on toki tehty aiemminkin, mutta uutta 2000-luvulla on ollut se, kuinka laajalle tämä kuvasto levisi valtavirran popissa. Kolmansia silmiä, pentagrammeja, ristejä ylösalaisin ynnä muuta hauskaa voi nykyään nähdä vaikka listaykkösten musiikkivideoissa. Viihdyttävin osa tätä ilmiötä on eittämättä fundamentalistikristittyjen villit teoriat globaalista saatanallisesta pop-salaliitosta, mutta siihen aiheeseen palataan listalla myöhemmin.

Tässä yhteydessä hyväksi esimerkiksi riittäköön vaikka tämä lista 30:sta musiikkivideosta jotka sisältävät okkulttisia rituaaleja (osa ajalta ennen YouTubea). Joukosta löytyvä Lykke Lin video Get Some vaikuttaisi kuvaavan jonkinlaista seksuaalimagiaa. Artisti suorittaa rituaalia, jossa piirretään etäisesti pentagrammia muistuttava kuvio maahan, kirjoitetaan paperi täyteen sanaa SEX, keitellään mystisiä kasveja ja käytetään voodoo-nukkea. Artistin itsensä mukaan biisi kuitenkin kertoo vallasta, ei seksistä. Inspiraatio tekstiin tuli Haruki Murakamin romaanista Nejimakitori Kuronikuru (1994-1995), jossa esiintyy jonkin sortin seksuaalista vallankäyttöä.

Eli kyllä biisi seksiin liittyy, mutta ainoastaan vallan välineenä. Li on korostanut asiaa haastatteluissa koska on niin turhautunut siihen, että mieskatsojan näkevät naisartistin ensisijaisesti seksuaalisina. Oletan hänen tarkoittavan sitä, että naisoletettu artisti nähdään helposti joko passiivisena ”seksiobjektina” tai aktiivisena ”seksisubjektina”, mutta ei kritisoimassa seksuaalisuutta osana vallantavoittelua. Kyllähän sen pitäisi olla selvää kun vain katsoo tätä videota: ei tässä ole kyse mistään konsensuaalisesta seksistä jossa nainen on aloitteellisessa roolissa. Get Some ei kerro viettelystä vaan manipulaatiosta.

Rituaalin lisäksi videossa nähdään kuvastoa B-elokuvasta The Wild Women of Wongo (1958) sekä psykedeelisiä kaleidoskooppiefektejä. Vaikka se ei ole täysin kaksivärinen, lasken sen silti yhdeksi tämän listan kolmesta mustavalkoisesta videosta. Yhdessä nämä visuaaliset elementit muodostavat videon, joka on selvästi aikansa tuote. Pelkästään hyvässä mielessä toki.

77. ikonisin video: Haloo Helsinki! – Beibi (2014)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ohjaus: Sami Joensuu
Ladattu YouTubeen: 14.8.2014
Näyttökertoja: 10 543 785 (10.1.2019)

Haloo Helsinki! - Beibi (kuvankaappaus musiikkivideosta)

En ole sitä vielä sanonut eksplisiittisesti, mutta normaalisti käyttämäni ”yksi teos per artisti” -periaate ei oikein toimi tämän listan yhteydessä. Haloo Helsinki! on ensimmäinen poikkeama tästä normista, ja kyseessä onkin ainoa suomalainen bändi jolta on mukana monta videota. Itseasiassa, jos ajatelee pelkästään ”perinteisiä” rock-bändjä, tämä on ainoa sellainen yhtye koko listalla. Kuten listan aloituksessa totesin, YouTube-ajan valtavirta kuuluu artiseille, ei yhtyeille. Tämä on ollut popin, EDM:n ja räpin aikaa, ei rockin. Ja se on ihan ok.

Se syy, miksi Haloo Helsinki! on tällä listalla poikkeus, johtuu nimenomaan siitä että ”perinteinen” oli lainausmerkeissä. Yhtye on relevantti nykyajassa, koska se ei takerru puristisesti rockin keinoihin vaan lainaa häpeilemättä myös muusta mainstream-musiikista. Beibistäkin löytyy rock-soiton lisäksi mm. breakbeateja ja puun takaa tuleva Enya-pastissi ajassa 2:47.

Myös yhtyeen ikimuistoisimmat videot poikkeavat normista ja venyttävät perinteisen soittovideon rajoja. Beibi on tässä suhteessa vielä varsin konservatiivinen, mutta silti videon kuvauspaikka, puvustus ja erilaisten kameroiden käyttö ylläpitävät 2010-luvun katsojan mielenkiintoa hyvin yllä. Video on kuvattu bulgarialaisessa terästehtaassa – varmaankin samalla matkalla jolla kuvattiin Kiitos ei ole kirosana -albumin kansikuvitus, jossa yhtye seikkailee Buzludzhassa (turistikierroksen paikkaan saa Vihaan kyllästynyt -musiikkivideosta). Erityisesti otokset, joissa kitaristi Leo Hakanen seisoo massiivisessa holvissa, ovat hyvin vaikuttavia.

Puvustuksessaan video käyttää värejä nerokkaasti: kitaristit ovat pukeutuneet siniseen ja punaiseen, rumpali valkoiseen. Koska Elli on yhtyeen keulahahmo, hänellä on päällään kaikkia näitä värejä. Ratkaisu on yksinkertainen, mutta tiivistää bändidynamiikan paljon tehokkaammin kuin valtaosa soittovideoista. Vokalisti saa myös ansaitusti omaa aikaa otoksissa, joissa hän laulaa yksin vanhanaikaisen auton takapenkillä. Videon viimeistelevä visuaalinen elementti on analogisten videokameroiden käyttö. Tämä värisevä lo-fi on keskeinen osa YouTube-ajan estetiikkaa (ks. Famous), ja tässä videossa se yhdistyy hienosti digitaaliseen HD-laatuun.