77. ikonisin video: Haloo Helsinki! – Beibi (2014)

Ohjaus: Sami Joensuu
Ladattu YouTubeen: 14.8.2014
Näyttökertoja: 10 543 785 (10.1.2019)

Haloo Helsinki! - Beibi (kuvankaappaus musiikkivideosta)

En ole sitä vielä sanonut eksplisiittisesti, mutta normaalisti käyttämäni ”yksi teos per artisti” -periaate ei oikein toimi tämän listan yhteydessä. Haloo Helsinki! on ensimmäinen poikkeama tästä normista, ja kyseessä onkin ainoa suomalainen bändi jolta on mukana monta videota. Itseasiassa, jos ajatelee pelkästään ”perinteisiä” rock-bändjä, tämä on ainoa sellainen yhtye koko listalla. Kuten listan aloituksessa totesin, YouTube-ajan valtavirta kuuluu artiseille, ei yhtyeille. Tämä on ollut popin, EDM:n ja räpin aikaa, ei rockin. Ja se on ihan ok.

Se syy, miksi Haloo Helsinki! on tällä listalla poikkeus, johtuu nimenomaan siitä että ”perinteinen” oli lainausmerkeissä. Yhtye on relevantti nykyajassa, koska se ei takerru puristisesti rockin keinoihin vaan lainaa häpeilemättä myös muusta mainstream-musiikista. Beibistäkin löytyy rock-soiton lisäksi mm. breakbeateja ja puun takaa tuleva Enya-pastissi ajassa 2:47.

Myös yhtyeen ikimuistoisimmat videot poikkeavat normista ja venyttävät perinteisen soittovideon rajoja. Beibi on tässä suhteessa vielä varsin konservatiivinen, mutta silti videon kuvauspaikka, puvustus ja erilaisten kameroiden käyttö ylläpitävät 2010-luvun katsojan mielenkiintoa hyvin yllä. Video on kuvattu bulgarialaisessa terästehtaassa – varmaankin samalla matkalla jolla kuvattiin Kiitos ei ole kirosana -albumin kansikuvitus, jossa yhtye seikkailee Buzludzhassa (turistikierroksen paikkaan saa Vihaan kyllästynyt -musiikkivideosta). Erityisesti otokset, josisa kitaristi Leo Hakanen seisoo massiivisessa holvissa, ovat hyvin vaikuttavia.

Puvustuksessaan video käyttää värejä nerokkaasti: kitaristit ovat pukeutuneet siniseen ja punaiseen, rumpali valkoiseen. Koska Elli on yhtyeen keulahahmossa, hänellä on päällään kaikkia näitä värejä. Ratkaisu on yksinkertainen, mutta tiivistää bändidynamiikan paljon tehokkaammin kuin valtaosa soittovideoista. Vokalisti saa myös ansaitusti omaa aikaa otoksissa, joissa hän laulaa yksin vanhanaikaisen auton takapenkillä. Videon viimeistelevä visuaalinen elementti on analogisten videokameroiden käyttö. Tämä värisevä lo-fi on keskeinen osa YouTube-ajan estetiikkaa (ks. Famous), ja tässä videossa se yhdistyy hienosti digitaaliseen HD-laatuun.

#65 Daphne Oram – Oramics (soitin ja filosofia, 1960-luku)

Pauline Oliverosin (#73) tapaan myös Daphne Oramia tuli käsiteltyä feministisestä näkökulmasta jo aiemmin. Samalla viittasin hänen uraauurtavuuteen musiikin tekemisen visualisoijana. Hänen vuonna 1965 ”valmistunut” Oramics-koneensa oli elektroninen soitin jota soitettiin maalaamalla ääniaaltoja filmille. Valmistunut on lainausmerkeissä koska niin monen muun varhaisen elektronisen soittimen tapaan Oramics eli jatkuvassa muutoksessa eikä se oikeastaan ollut valmis koskaan. Soitinta kuullaan esimerkiksi Oramin sävellyksessä Contrasts Essconic.

Daphne Oram - An Individual Note; kirjan kansiVähemmälle huomiolle jäi Oramin panos new age -musiikin syntyyn, ja siihen keskityn nyt. Oramics ei nimittäin ollut pelkästään soitin vaan myös kokonainen musiikinfilosofia. Oramin inspiraatio ryhtyä musiikkialalle ulottaa juurensa hänen nuoruuden spiritismikokemukseen. Vuonna 1942 Oramin äiti pyysi järjestämässään spiritismi-istunnossa kuolleen nunnan hengeltä neuvoa 16-vuotiaan tyttärensä uravalintaan. Hengen epämääräinen vastaus tulkittiin musiikkiuraa tukevaksi. Tietenkin Daphnen kiinnostus musiikkiin oli hyvin tiedossa jo ennen istuntoa; luultavasti meedio Leslie Flintkin oli salaa ottanut tästä selvän jo etukäteen. Vaikka Oram ottikin aikuisena etäisyyttä spiritismiin, sillä oli vaikutus hänen myöhempään kiinnostukseensa new age -filosofiaan.

Lue loppuun