Uusi vuosi ja uudet kujeet! Melomaanikon someversen sisäinen työnjako tuntuu menneen vähän siihen että Facebookissa voin julkaista mitä vain, mutta blogia päivitän vain kahden projektin (elektroninen top 100 ja 1001 klassista levytystä) tiimoilta, ja jos niissä tulee jokin näkymätön seinä vastaan, blogissa ei tapahdu mitään. Tänä vuonna aion korjata tilanteen, mutta vastuuttomasti yritän sitä aloittamalla kolmannenkin projektin.
Vuodesta 2015 järjestetty HelMet-kirjastojen lukuhaaste on tuttu somesta jo aikaisemmilta vuosilta, ja etenkin Taikalyhdyn lukuprojektin seuraaminen on ollut minulle inspiroivaa. En vain lue tarpeeksi että kykenisin itse sellaiseen. Aikani on rajallinen, mutta viihteen saatavuus käytännössä rajatonta, kuten tuossa bloggauksessakin sanotaan. Mutta kuunteluun kyllä pystyn!
Onneksi HelMetissä on nyt tarttunut tähän tilaisuuteen omalla musahaasteellaan tälle vuodelle. Tavoitteena on siis kuunnella vuoden 2018 kuluessa 50 itselle entuudestaan tuntematonta musiikkiteosta annettujen parametrien puitteissa. Toivon että kerran viikossa -deadlinen asettaminen itselleni antaa tämän blogin kirjoittamiseen tarvittua rakennetta ja kuria. Ne muut projektit jatkuvat sitten omalla ajallaan.
Olen harmitellut sitä, että huolellisella perehtymisellä musiikkiin on se huono puoli, ettei oikein osaa kuunnella mitään umpimähkäisesti. Toivottavasti tämä haaste korjaa asian. Aion käyttää näiden levyjen etsimiseen pääasiallisesti kirjastoa, koska monet näistä kohdista on helppo toteuttaa ihan vain kävelemällä kirjastoon ja ottamalla tietystä hyllystä sattumanvaraisen levyn käteensä. Tietysti, kun kerran on kirjaston kehittämä haaste. Ainakin näin ensimmäisellä kerralla käytän kuitenkin Spotifyta, koska kirjastosta ei löytynyt valitsemaani levyä.
Haasteen ensimmäisen ”rastin” kuvaus on vähän epämääräinen ”konseptilevy (kappaleet muodostavat tarinan)”, koska läheskään kaikki konseptilevyt eivät ole narratiivisia. Eihän tässä haasteessa tietenkään ole tarkoitus viilata pilkkua näin vakavamielisesti, mutta itselleni ainakin on helpompi löytää tähän sopivaa kuunneltavaa kun kriteerit on määritelty mahdollisimman tarkasti.
Esimerkiksi Wikipedian List of concept albums -artikkeli on niin naurettavan pitkä, että ei siitä joukosta voi mitenkään järkevästi valita mitään. Googlasin siis pikaisesti järkevän pituisen Best Narrative Concept Albums -listan. Siellä oli kaksi levyä jotka olivat itselleni täysin vieraita, ja valitsin niistä sen joka oli kuvauksen perusteella kiinnnostavampi.
Lue loppuun →
Musahaasteen vaikein rasti taisi tulla vastaan jo toisena. Ooppera-alkusoittoa on yhtä vaikea kuunnella sokkona kuin konseptilevyä, sillä ovathan oopperalevytyksetkin tavallaan sellaisia. Tunnetuimmat alkusoitot toimivat toki myös ilman kokonaisteoksen kontekstia, mutta tässä piti kuunnella nimenomaan itselleen entuudestaan vierasta. Eli minun tapauksessani joku ooppera-alkusoitto, joka ei ole kuuluisa.