58. ikonisin video: Drake – Hotline Bling (2015)

Ohjaus: Director X
Ladattu YouTubeen: 26.10.2015
Näyttökertoja: 1 520 509 373 (27.5.2019)

Drake - Hotline Bling (kuvankaappaus musiikkivideosta)

Director X:n toinen video tällä listalla on erinomainen esimerkki voimakkaiden värien ja kontrastien suosiosta YouTuben ajalla. Sitä voi pitää myös lähes poikkitaiteellisena, sillä se lainaa niin selvästi elementtejä James Turrellin taideinstallaatioista. Videon ohjaaja on väittänyt ettei niistä otettu ainakaan tietoisia vaikutteita, vaan inspiraationa olivat vain X:n omat aiemmat teokset, etenkin Sean Paulille tehdyt videot. Kyllä tämä silti muistuttaa ainakin minua paljon enemmän Turrellin teoksia kuin I’m Still in Lovea.

Ohjaaja yritti epätoivoisesti selittää, että ei näissä videoissa ole kyse valosta ja tilasta vaan tanssista. Sikäli Director X kyllä tuo esille olennaisen pointin, että videon memeettisintä sisältöä ovat nimenomaan Draken omintakeiset tanssiliikkeet. Juuri ne aiheuttivat välittömän parodiavyöryn, jonka hienostunein muoto nähtiin jälleen kerran Saturday Night Livessä. Hotline Blingin keskittyminen tanssimuuveihin menee itse asiassa niin pitkälle, että se alkaa jo rikkoa musiikkivideon sääntöjä.

Videon lopussa nimittäin nähdään minuutin kestävä lauluton outro, joka on huomattavasti pidempi kuin levyversiolla. Kuva keskittyy intensiivisesti vain ja ainoastaan minimalistiseen musiikkiitaustaan ja tanssiin. Ratkaisu muistuttaa esimerkiksi Viktoria Modestan Prototypeä, jossa siinäkin oli erillinen coda, joka eroaa kokonaisvaltaisen audiovisuaalisesti muusta videosta. Tulkitsen tämän mielelläni niin, että videoiden tekijöillä on joskus niin paljon asiaa ettei biisin kesto riitä. Tai sitten voi olla, että sanat loppuvat kesken ja osa biisin ”sanomasta” on esitettävä nonverbaalisesti. Varsinkin Drakella ratkaisu toimii loistavasti, sillä lopun pidennetty jammailujakso ei pitkästytä ainakaan minua lainkaan.

Normista poikkeaa myös se, kuinka päättäväisesti Director X käyttää valitsemiaan visuaalisia keinoja eksymättä sivupoluille. Yleensä musiikkivideoissa on useita erilaisia kohtauksia ja ”sivujuonia”. Esimerkiksi edellä mainitussa I’m Still in Lovessa on yhdistetty tanssia abstrakteissa lavasteissa ”juonellisiin” kohtauksiin. Hotline Blingissä näin ei tehdä. Alussa ja lopussa on lyhyet kehyskohtaukset toimistosta, jossa tulkintani mukaan toimii seksipuhelin. Muuten kamera ei kuitenkaan näytä muuta kuin tanssia värikkäissä lavasteissa. Tämän ansiosta katselukokemus on hyvin hypnoottinen.

Minun silmääni videossa on kuitenkin leimallisinta ja visuaalisesti ikimuistoisinta juurikin ne Turrell-vaikutteet, jotka ovat saattaneet tulla ihan vain Director X:n alitajunnassa – Drake tosin fanitti Turrellia Instagramissaan reilu vuosi ennen videon tekemistä. Muilta taiteilijoilta saa toki lainata ideoita, mutta tuntuu että musiikkivideoiden yhteydessä näistä vaikutteista halutaan vaieta. Esimerkiksi Rihanna joutui sopimaan valokuvaaja David LaChapellen kanssa korvauksista, koska S&M muistutti niin paljon teoksista, joissa LaChapelle on kuvannut muovilla seinään kiinnitettyjä ihmisiä. Inspiraatiota siis haetaan, mutta ilman lupaa; rehdin poikkitaiteellisuuden nimissä näitä taiteilijoita voisi esimerkiksi pyytää mukaan tekemään musiikkivideoita.

Yleisenä toimintatapana musiikkiteollisuudessa näyttää kuitenkin olevan toive siitä ettei jää kiinni matkimisesta. Samalla jää myös valitettavan vähäiselle huomiolle se, kuinka paljon musiikkivideo on velkaa muille taiteenlajeille. Tämä ei ehkä kuulosta mairittelevalta, mutta asian toisena puolena on se, että musiikkivideoille ei myöskään anneta täyttä arvostusta taideteoksina muiden joukossa. Hotline Bling on kuitenkin erinomainen todiste siitä, että musiikkivideo voi todellakin olla myös taidetta.

65. ikonisin video: Iggy Azalea – Black Widow (2014)

Vieraileva artisti: Rita Ora
Ohjaus: Director X & Iggy Azalea
Ladattu YouTubeen: 13.8.2014
Näyttökertoja: 539 040 264 (9.4.2019)

Musiikkivideo on postmoderni taiteenmuoto, joka viittaa ahkerasti muihin teoksiin. Artistien sijoittaminen katsojille tuttujen tarinoiden ja kuvien keskelle on aina ollut suosittu ratkaisu, koska formaatti on narratiivisesti haasteellinen. Pop-biisin kesto on lyhyt aika kertoa tarina, varsinkin jos dialogia ei ole. Tämä ei tietenkään ole estänyt tekemästä biisejä pidempiä videoita joissa puhutaan musiikin päälle, mutta suosittu ratkaisu on myös luoda niin tuttu premissi, että populaarikulttuuria tunteva katsoja ymmärtää välittömästi mistä on kyse.

Iggy Azalean Black Widow hyödyntää molempia keinoja, sillä pastissimaisella tarinalla on myös musiikiton kehyskertomus. Video on viittauksissaan erityisen monikerroksellinen, koska se ottaa voimakkaasti vaikutteita Quentin Tarantinon Kill Bill -elokuvista, jotka itsessäänkin ovat suurelta osin pastissia.

Azalea esittää ravintolan tarjoilijaa, jonka työpaikalle saapuu fiittaaja Rita Oran ja Tarantinon vakionäyttelijä Michael Madsenin esittämä pariskunta. Madsen näyttelee samaa hahmoa kuin aina, eli on niin kusipäinen asiakas, että salaattia pilkkova Azalea alkaa haaveilla kostosta.

Kostofantasian alussa ollaan japanilaisissa maisemissa kuten Kill Bill, Vol. 1:ssä. Azalea treenaa miekkamestarin kanssa kun Ora pelaa toisaalla pokeria Paul Sorvinon ja räppäri T.I.:n kanssa. Molemmille tulee viesti, jossa tuntematon taho antaa heille tehtäväksi murhata Madsenin hahmon. Seuraa anime-vaikutteinen siirtymä moottoripyörällä, joka muistuttaa myös Kanye Westin Strongerista. Tätä fotorealismia välttelevää tapaa kuvata moottoripyöräilyä, samoin kuin Japanin eksotisointia/estetisointia, voikin pitää selvinä YouTube-ajan visuaalisina trendeinä.

Videon jälkimmäinen puolisko sijoittuu Amerikkaan ja sisältää Madsenin hahmon murhan – aivan kuten Kill Bill, Vol. 2.  Yhteys on selvä siinäkin, että Kill Billissä Madsenin näyttelemä Budd murhataan mustamamban avustuksella, tässä mustalesken. Keltaiseen haalariin pukeutuvan Morsiamen sijaan katanaa heiluttavat valkoiseen haalariin pukeutuva Fox ja punaista haalaria käyttävä Ora, mutta yhteys ei voisi olla enää yhtään alleviivatumpi. Koska kyseessä ei tässä ole kuitenkaan yksittäinen hahmo, ”Mustat lesket” kuulostaa ennemminkin salamurhaajien seuralta.

Black Widow ei silti ole ainoastaan kunnianosoitus esikuvilleen, jolla pelkästään myytäisiin tuotetta tuttuuden avulla. Se myös sopii hyvin biisin lyriikkaan, jossa voimaannutaan ja lähdetään onnettomasta ihmissuhteesta. Voi ajatella, että videossa näytellään biisin sanoja yllättävän suoraan. Oran ja Madsenin hahmojen suhde ei selvästikään ole hyvällä tolalla, minkä Foxkin huomaa. Kostofantasiassa ei siis ole pohjimmiltaan kyse ikävälle asiakkaalle suuttumisessa vaan siitä että Fox haluaa auttaa toista ihmistä pääsemään irti myrkyllisestä suhteesta.

YouTuben-ajan 100 ikonisinta musiikkivideota

Aloitan (taas) uuden projektin, koska inspiraation jumalat vievät mihin suuntaan haluavat: on aika listata sata YouTube-ajan ikonisinta musiikkivideota!

Mitä sitten tarkoitan ikonisella? Se on sanana sopivan monipuolinen ja ilmaisee vaikeasti määriteltävää kulttuurista merkitystä, sitä kuinka leimallisia nämä videot ovat ajalleen. Toisin sanoen, ikonisen videon täytyy olla melko suosittu ja tunnettu, mutta sillä on myös oltava oma tunnistettava visuaalinen tyylinsä ja mielellään myös siinä määrin YouTube-ajalle ominaista estetiikkaa, että sitä ei olisi voitu tehdä minään muuna aikana. Sen täytyy olla siis video jota ei katsota pelkästään siksi että biisi kuulostaa hyvältä vaan myös siksi että se näyttää hyvältä. Näiden kahden kriteerin tasapainosta pitäisi siis löytyä jokin yhdistelmä kaupallisia ja taiteellisia meriittejä.

Videoiden suosiota olen mitannut lähinnä sillä, että olen ottanut harkintaan vain videoita jolla on yli miljoona näyttökertaa YouTubessa – poikeuksena tietenkin videot jotka eivät ole olleet yhtäjaksoisesti (tai ollenkaan) saatavilla siellä. YouTube-aika ei tarkoitakaan tässä automaattisesti sitä, että näiden videoiden olisi pitänyt olla YouTubea varten tehtyjä tai edes siellä julkaistuja. Kyse on siitä, että YouTube toi mukanaan selvärajaisen oman aikakautensa musiikkivideoiden historiassa.

Kuvankaappaus Psyn musiikkivideosta Gangnam Style.

Lue loppuun